Havaintoja

Kiinassa kaikki kasvaa, ihan kaikki. Valitettavasti siis negatiivisemmatkin puolet kuten ilmansaaste ym.

Kiinassa opittua:
- Miltä papparatsien kohteista tuntuu (kuvauksen kohteena ollaan oltu)
- Kuinka kommunismi on vain vain pintapuolinen sana Kiinan kohdalla kun kapitalismi on ahmaistu sisään "sosialistiseen kommunismiin".
- Kuinka Kiinan sosialistisessa kommunismissa mammona jakautuu kaikkien ihmisten ja koko maan kesken (Tasaisesti? Ei todellakaan.)
- Kuinka tingitään (esim. kellokaupoissa lähtöhinta 120e, ostohinta 17e)
- Kuinka asioidaan kaupassa välittämättä palvelu(myynti)alttiista myyjistä kantapäillä
- Kuinka tilataan rauhassa menua tutkien ruokaa kun vieressä seisoo kaksi tarjoilijaa kynineen valmiina ottamaan tilauksen vastaan.
- Miltä tuntuu hengittää ilmaa joka haisee ja maistuu pahalta
- Kuinka luokkajaosta puhuminen sopii täydellisesti nykymaailmaan (Eliitit, yläluokka, keskiluokka, työläiset,...Bisnesalueet, rikkaitten asuinalueet, työläisten asuinalueet, hutongit,...)
- Kuinka saman kaupungin sisällä voi tuntea olevansa eri maassa, kun vain reissaa omalta yläluokan asuinalueelta (firman maksamalta) työläisten keskuuteen.
- Kuinka elämä tuntuu olevan täydempää ja aidompaa keskiluokan/työläisten alueilla.

Joululomaviikko takana. Peking tutkiskelua, hierontaa, akrobatiaa, pipareita, glögiä,pienoismalleja,Kiinanmuuri-vaellus,... kaikenkaikkiaan mukava viikko takana! Ja nyt energisenä taas työpaikalla (not). Jostain syystä aina loman jälkeen kestää hetki ennen kuin työrytmi löytyy, takkuaa pahasti työinto näin ekana päivänä.

ps. Ajantasaisempia blogimerkintöjä tapahtumista Kiinan suunnalla löytyy Hannan blogista http://www.hannakiinassa.blogspot.com/

AURINKOISTA TULEVAA VUOTTA 9! (lähetetään aurinkoa sinne synkkyyteen näin digitaallisesti:)

Pakkasukko tuli kylään

Toissapäivänä -10C ja tuulista. Eilen -7, muttei onneksi niin tuulista. Mutta siis (tarpeeksi) kylmää ollut täällä. Samalla kun katsellut että Helsingissä näyttänyt olevan nollakelejä, pakosti ihmetellyt kuinka täällä välimeren tasolla voi oikeesti lämpötila vajota näin alas. Samalla huomattiin että Harbinissa ollut sellaista -16C ilmaa, joten alettiin vähän epäröimään sinnemenosuunnitelmien kanssa... saas nyt nähdä mihin viellä suunnataan, Xi'an yksi aikasen varma kohde!

Pekingiä kierrelty, erilaisia tee-laatuja ostettu, ja akrobaattiesitykseen yritetty mennä (jäi yritykseksi, jostain syystä "daily 7.15pm" esitystä ei ollut). Hienoja Hutonkialueita onneksi löydettiin!

Huomenna aie mennä joulun kunniaksi jalkahierontaan, toivottovasti parempi onni kuin akrobaattiesityksen kanssa!

Takaisin kielensaloihin

Olen saanut aloitettua uudestaan kiinan opiskelun, kun opintoihin tuli kolmen viiokn tauko suomi/egypti -reissun & opettajavaihdoksen takia. Laitoin ekan opettajan (Lily) vaihtoon, kun osoittautui ettei hänen opetuksessaan koskaan tule oppimaan puhumaan. Kovasti käytiin läpi sanoja ja kielioppia, ja mitä sil on väliä jos ei osaa sanoa mitään ääneen.
On sillä, ajattelin ja laitoin Fescoon (firma jonka kautta kielenopettajan Nokialle tulee) kyselyä toisesta opettajasta, joka keskittyisi enemmän lausumisen opetteluun. Lopputuloksena sain toisen opettajan, Vicky nimeltään, jonka kanssa aloitettiin opiskelu alusta. Paperilla iso taulukko, johon merkitty kaikki Kiinankielen äänteet. Siitä käymme ja hoemme äänteitä läpi. Z, c, s, zh ja ch ovat tuottaneet ongelmia, muut alkuäänteet menevät ihan ok. Sitten kun näihin lisätään vielä äänteen loppuosa (an, en, ian, iang,...) niin homma muuttuu sössötykseksi. Mutta pikkuhiljaa saan homman jujusta (kielen asennosta, muodosta ja ilman puhaltamisesta) kiinni. Olen paljon tyytyväisempi tähän tyyliin oppia, ensin panostetaan ääntämiseen, ja sitten pikkuhiljaa muutamia sanoja ja keskusteluita. "Xingqier jian", "nähdään tiistaina", tai siis kirjaimellisesti "tiistai nähdä".

Huomisaamuna lentokentälle Hannaa vastaan, ja ensi viikon olenkin lomilla. Voidaan kierrellä ja ihmetellä Pekingiä yhdessä:) Tarkoitus on kuitenkin ottaa kiinatunnit ensiviikollaki, ettei tule taukoa kiinan opiskeluun, nyt kun sai vihdoin taas aloitettua ne.

Terveisiä & mukavaa joululoma-aikaa sinne suomeen! Toivottovasti eteläisempäänkin osaan tulis vähän lunta, ei tuntuis niin synkältä.


Näkymä työpaikan ikkunasta. Viereisen golf-alueen lammet jäässä.

Viikonloppu Chengdussa

Takana viikonlopun mittainen "tutustumis"-reissu Chengduun. Ripsuhäpsyt sanan ympärillä koska ei tuossa ajassa ehdi oikeasti tutustua 11 miljoonan asukkaan Chengduun, saatikka sen ympäristöön. Noh, myönnettävä on etten minä kyllä hirveästi yrittänytkään ahnehtia tutustumismielessä Chengdua itseeni, vaan Chengdussa olo painottui kovasti rentoon viikonloppuun ja mukavaan olemiseen.
Lyhyesti kuitenkin Chengdusta:
Chengdu sijaitsee lounaisessa Kiinassa, vuoriston reuna-aluilla, kohtalaisen lähellä Tiibetin rajaa. Kiinalaiset käsittävät Chengdun rauhallisena ja mukavana asuinkaupunkina. Ei pilvenpiirtäjiä, ja puita katujen varella. Täysin erityylinen kuin Peking (tai Shanghai, vaikken siellä vielä olekkaan käyny).


Saavuttuani perjantaina Chengduun, näin lentokentän ulosmenoporteilla valtavan mustapäisen vastaanottoarmeijan. Oli lippu, lappua, kylttiä, ties mitä, ja populaa ihan oikeasti mustanaan. Onneksi onnistuin raivaamaan tieni ihmismassan läpi, ilman totaalista nauruun repeämistä, selvisin pelkin virnistelyin ja hekotuksin. Ai syy tähän käyttäytymiseeni? No Santerin oli tietty pitänyt mennä mainitsemaan että mua ootetaan siellä suuremmallakin joukolla, kun olin santerille soittanut heti koneen laskeuduttua. Mielikuvakuvitus ja pieni väsymystila saivat aikaan sen että oli oikeasti pokassa pitelemistä kun näin sen vastaanottokomitean, koskaan en ole nähnyt sellaista määrää ihmisiä odottamassa ulostulosportilla.
Näin jälkikäteen ajateltuna tämä vastaanottokomiteani oli tavallaan vain ennuste viikonlopun menolle, kun tuntuu viikonlopun aikana tapahtuneen sen verran paljon!
Arkiviikon viimeinen päivä kääntyi ihan huomaamatta loppuviikon aluksi, kun juttua Santerin kanssa tuintui riittävän niin hyvin. Alkuun haimme kaupasta evästä Santerin kämpille, ja sitten suuntasimme neuvoa-antavan jälkeen historialliselle kävelykadulle, joka on kunnostettu Ming & Jing -dynastien mukaisen ajan mukaan. Siellä saimme taas kokea sen, että jos kiinalainen ottaa jonkin asian hoitaakseen(sinut palvellakseen), silloin hän hoitaa asian loppuun asti. Menimme kuppilaan, ja totesimme että haluamme ruokaa. No problem, tarjoilija kipaisee hakemaan menu-listat viereisestä ravintolasta!
Sen jälkeen ilta muuttuikin yöksi.
Yö aamuksi, ja lauantai käynnistyi Bookworm kirjasto&kirjakauppa/kahvila/ravintola -paikkaan tutustuminen aamupalan merkeissä. Siellä oli hyvää aikaa lukea matkaoppaasta Chengdusta ja ympäristöstä, sillä välin kun Santeri päivitti blogiaan.
(Jotain todella hämärää meininkiä "JouluLi"-nimen takana:
http://joululi.blogspot.com/
Olin uskovinani Santerin selitykset blogista, mutta näin hänen selitystensä läpi! Muka fiktiota sekoittettu tarinaan, mitä vielä! Gam Bei-veljeskunta ja kaikki muu on totta, Joulu on vaarassa!)

Vähän Chengdun katuja nähtyämme & 45min taksia etsittyämme tutustuin Santerin kautta suomalais-expaatti pokeriporukkaan, kun he pitivät vuoden viimeistä turnaustaan. Santerikaan ei tosin tuntenut "kovin" hyvin heitä, oli hän yhden heistä tavannut viikkoa aikaisemmin itsenäisyyspäivän juhlissa. Mutta hauskaa oli, mukavaa porukkaa! Kolme, tappiollista, erää myöhemmin (onneksi Santeri piti ensikertalaisena konkarit kurissa!) siirryimme aamulla tutuksitulleeseen Bookwormiin, joka illasta toimi kansainvälisenä mukavana kahvilabaarina. Siellä porukkaan liittyi lisää seurueen tuttuja, ja istuimme iltaa parhaillaan yhdeksän hengen voimin. Ihan hauska sosiaallinen iltama!

Mutta miltäs kuullostaisi sellainen saunapaikka johon voisit mennä 24h/7vrk, eli vaikka keskellä yötä! Heti sisälle astuessasi olisit samantien piiritettynä hymyilevin, päättäväisin työntekijöin, jotka nappaavat sinulta kengät ja sukat jaloistasi. Ennen kuin huomaatkaan löydät jaloistasi muovisandaalit. Häkeltyneenä lähdet luistelemaan sandaaleinesi sisemmälle rakennukseen, mielesi ainoana selvänä kiinopisteenä lupaus kylpylästä saunoineen. Työntekijät ohjaavat sinua syvemmälle rakennukseen, aina huutaen varoituksen tulostasi edempänä oleville työntekijöille. Ei ole pelkoa että eksyisit väärille alueille, käsiä näyttämässä suuntaa on riittävästi.
Ystävällisen ripeän päättäväisessä ohjauksessa huomaatkin yht'äkkiä seisovasi pukukaapin edessä pelkät kalsarit jaloissasi. Katselet epäuskoissasi ympärillesi että ottavatko paikan muut asiakkaat oikeasti nekin pois. Tässä vaiheessa joudut väksinkin muistuttamaan itsellesi "me suomalaisethan ollaan omasta mielestämme tunnetusti sinut alastomuuden kanssa, mutta että täällä kiinassakin? Eivätkö kiinalaiset tiedät että häkeltymättömänä alasti olo on suomalaisten oma ylpeydenaihe?! Ettäs kehtaavat olla täällä alasti näin luonnollisesti!" Tässä vaiheessa mieleen hiipii väkisinkin outo kihelmöivä tunne, ja huomaa unohtaneensa kiinassa selviytymisen perussäännön. Sääntö jota ei saisi unohtaa koskaan Kiinassa ollessa!! "Älä ylläty mistään, Kiinassa kaikki on mahdollista! Sekin mitä et osaa ajatella!".
Ei auta, tiukka ote suomalaisesta identiteetistä, kalsarit kaappiin, ja saunaa etsimään!
Ja kyllähän se sauna löytyykin,...mutta aika paljon muutakin...
Kylpyläosastolta poistuttaessa, ennen paikan muihin tiloihin siirtymistä, puetaan päälle paikan tarjoamat todella(!) komeat kuvitetut (hienoja tähtiä ja aaltoviivoja!) siniset bokserit ja sävysävyyn oleva t-paita. Ihan älyttömän mahtava yhdistelmä, tai sitten ei.
Ja muistithan käydä pesulla ennen kylpylästä lähtöä! Heittäydyt vain pitkällesi hierontapöydälle ja pesijät tulevat pesemään sinut, never been so easy before! Jos vain haluat, he ajavat kyllä partasikin! Tai ehkä veretön kuppaus on sinua varten? Ja hieronnastahan kaikki pitävät.
Syytä on kuitenkin muistaa että kylpyläosastolla voi esimerkin omaisesti käydä vaikka niin, että jos jätät hetkeksi kaverisi yksin, käydessäsi esimerkiksi taluttamassa suomalaisseurueeseen (pakosti?) kuuluvan ylikännisen suomalaisÄijän pois kylpyläosastolta, niin palatessasi voit löytää seurueen muut jäsenet tälläiseltä pesupöydiltä paikan työntekijöiden käsittelystä.
Jälkikäteen voit kuitenkin kuulla että homma näytti pahemmalta kuin tuntui, että oikeasti se oli ihan mukavaa. Näky saattaa kuitenkin vieroksuttaa, ja kokemus jää kokematta. Mutta älä huoli! Mahdollisuuksia tällaiseen kokemukseen ilmenee Kiinassa mitä luultavammin myös tulevaisuudessakin, kunhan ajatusta ja näkyä on ehtinyt sulattelemaan hetken.
Kylpyläosaston jälkeen on mahdollisuus eksyä terveystalon tarjoamiin monenmoisiin paikkoihin. Akupisteisiin perustuvaa hierontaa sekä jalkapohjille että kiinalaistyylinen kokovartalohieronta (Puujalkaystäville: Valitettavasti Tupu, Hupu ja Lupu -pisteisiin perustuvaa hierontaa ei ollut tarjolla). Jos yö on edennyt tarpeeksi pitkälle, voi hieronnasta rentoutuneena kömpiä nukkumiskerrokseen josta löytyy pari salia sohvia, tasoja ja sänkyjä joilla nukkua. Siellä voit kollektiivisesti vaipua rauhalliseen unimaailmaan monien kiinalaisten tuhistessa vieressäsi. Vaihtoehtoisesti voit nukahtaa(sammua) myös hierontapöydälle, voit olla varma ettei kukaan tule häiritsemään sinua, työntekijät ovat siellä palvellaksesi sinua, ja jos sinusta tuntuu mukavalta nukahtaa, minne ikinä nukahdatkin, niin he ymmärtävät. Jos vaikka nukahdat tuolille, niin herätessäsi huomaat yllesi ilmestyneen peiton. Mutta jos sinulla on energinen olo, löytyy yhdestä kerroksesta biljardia, tietokonepelejä, pingistä, lautapelejä, ja ties mitä muuta. Ja terveyden ollessa tähtäimessä, on hedelmiä ja juomia tarjolla kaikkialla rakennuksessa.
Jos illan/yön aikana satut kadottamaan kaverisi, vaikka silleen että kaverisi jonka luona kaupungissa majoitut, sattuu sammumaan hierontapöydälle, niin voit olla varma että paikan ystävälliset työntekijät etsivät aamulla teille toisenne!

Niin ja paikka on ihan täynnä kiinalaisia asiakkaita, kellonajasta riippumatta.
Niin ja paikassa ei kukaan puhu englantia.
Miltä kuullostaa? Ei todelliselta?
Näin jälkikäteen ajatellen, viikonloppun jo kokeneena, ei tunnu todelliselta.
...Kuvittelinkohan vain kaiken...

Sunnuntaina lähdettiin Santerin kanssa katselemaan kavereita joilta toivoimme oppivamme vähän elämän perusarvoja:


"Chengdu Panda Breeding Research Center" http://www.panda.org.cn/english/index.htm
Sichuanin maakunta on yksi kolmesta paikasta maailmassa jossa pandakarhuja voi vielä nähdä. Sichuanin alueella elää 80% maailman pandoista. Lukumäärällisesti ei ole tarkkaa tietoa paljonko pandoja elää luonnonvaraisena, arvioit vaihtelevat 1500-3000 yksilön välillä. Tarhoissa pandoja elää lähemmäksi 250 yksilöä. Pandakarhu on lajina pahasti uhanalainen, suurimpana syynä asuinalueiden väheneminen. Etenkin kun pandojen ruokavaliosta 99% muodostuu bambun lehdistä, ja nämä bampumetsät taas on tehokkaasti kaadettu ihmisasutuksen tieltä. Se, että panda syö meilkein pelkästään bampun lehtiä on evoluution kannalta aikasen outoa, koska pandojen ruoansulatuselimistö ei kuitenkaan ole kehittynyt sulattamaan selluloosaa parhaalla mahdollisella tavalla, ja pandat käyttävätkin suurimman osan ajasta syömiseen. Pandat yrittävät säästää energiaa kaikin tavoin, eivätkä siis ole millään tavoin aktiivisia eläimiä. Eivät mm. kävele mielellään ylämäkeen.

Mutta siis varsin mielenkiintoinen paikka & varsin hellyyttävän näköisiä otuksia! :)

Pukujuhlatreeniä 91v synttäreillä

Pääsin kokeilemaan vasta hankkimaani pukua virallisesti, kun postilokeroon oli poissaoloni aika tipahtanut kutsu Suomen Suurlähettilään (Antti Kuosmanen) järjestämiin pippaloihin. Suomen Kiinan suurlähettiläällä on perinteenä kutsua kaikki Pekingin-suomalaiset kutsuille itsenäisyyspäivää juhlistamaan.
Juhlaväkeä riittikin paikanpäällä varsin reilusti, varmastikkin meni toiselle sadalle. Tarjoilupuolikaan ei ollut pettymys, oli monenlaista juomaa ja ruokaa. Virallisen tilaisuuden jälkeen jatkopaikkana toimi, jo tutuksi tullut, Take5-suomiravintola. Pukukansaa riitti ihan reilusti vielä jatkoillekkin, aina aamuyön pikkutunneille asti.
Menin juhlapaikalle yksin, ilman tietoa mitä on odotettavissa, ja alkuun olikin hiukan orpo olo kun ei tuntenut ketään ja seilasin viinilasi kädessä tauluja katsellen, samalla katsellen josko jossain näkyisi sen näköinen porukka jonka kautta sulautuisin ja mukautuisin seurapiirikollektiiviin. Valitsin kohteekseni nuoren pariskunnan jotka näyttivät ajautuneen erilleen päälauman suomasta turvasta. Ilmeni että pariskunta oli Israelin suurlähetystöstä, ja heidän kanssaan olikin helppo harrastaa pientä jutustelua (small talk)...how long have you been here, what you are doing, where you are from, what kind of weather,... Sitten vähän aikaa kun olimme jutustelleet tulimme kysyneeksi toistemme nimiä, ja kun sain oman nimeni sanottua kuulinkin viereltäni kysymyksen "Tunnetaankos me?" ja siitä eteenpäin riittikin jutusteltavaa loppuillaksi!

Kokonaisuutena varsin onnistunut iltama siis, ja sellainen sosiaallinen tapahtuma missä tutustui moniin uusiin ihmisiin. Mutta ylivoimaisesti hauskin ja paras törmäys oli tämä sivulta kuulemani "Tunnetaankos me?" kommentti, osoittautui nimittäin että tämän kysymyksen esittänyt henkilö oli yhdeksän vuoden, Rovaniemen ja lukion aikainen kaveri, Janne. Oltiin lukioaikana Jannen kans samassa kaveripiirissä, mutta lukion jälkeen en ollut kuullut ja nähnyt häntä. Mutta mikäs siinä, Peking on hyvä paikka tavata uudelleen! :) Ja monia muitakin tutustumisia tuli illan aikana & jatkossa on helppo jutustella lisää kun jossakin sattuu törmäämään.

Eilen sitten kävin Niklaksen ja Lulun luona, jossa sain heiltä muovipussillisen leffoja, joten katseltava ei lopu heti kesken! Heidän luotaan jatkettiin syömään "vakkari"-ravintolaan (jonka nimeä en ole kertaakaan katsonut..) kävelymatkan päässä (Silk markettia vastapäätä). Heidän Peking komennuksensa lähestyy valitettavasti loppua, mutta tulen varmasti näkemään heitä vielä jatkossakin(Helsingissä), kun Niklas on töissä samassa rakennuksessa missä itsekkin.
Ens viikon perjantaina (zhè gè xīngzīwǔ)menen käymään Chengdussa, jossa Santeri on töissä vuoden vaihteeseen saakka. Sunnuntaina lennän takaisin. Olisin halunnut reissata junalla sinne ja takaisin (tai ainakin takaisin), mutta junailu yhteen suuntaan kestää nopeimillaan 30 tuntia, joten jouduin hautaamaan tämän ajatuksen:(

Kiina-Suomi-Egypti-Suomi-Kiina

Nonniin! Reilun kahden viikon poissaolo takana. Lunta, vettä, kuumaa, kylmää,...
Helsinkiin satoikin ensilumet, ja kunnolla satoikin, sillä välin kun oltiin Janin kans Egyptissä (Sharm El Sheikh). Semmoiset 30cm lunta ja pääs jo hiihtämään. Surku vain että kaikki nuo suuret lumimassat sulivat uskomattoman nopeasti lämpöisen sään ja vesisateen takia paljastaen vihertävän nurmikon altaan.
Egyptissä taas ilma jotakin 25-30 välillä ja vesi siinä 26C tietämillä. Tarkeni ihan hyvin siis:)
Viikon Egyptireissulla tuli vietettyä veden alla reilut 8h ja kymmenen sukelluksen verran. Ohessa kuvamateriaalia reissusta.




Suomen aika taas tuntui valuvan ylinopeaan sormien läpi, ja paluu Pekingiin olikin ikävän nopeasti edessä. Olisi vielä muutaman tunnelmaillan voinut viettää kynttilöiden valossa ja lautapelaillen tai leffaa katsellen Hannan kanssa. Mutta onneksi hän on kolmen viikon (19.12) tulossa tänne Pekingiin!
Suomessa rakensin työpisteeni uudessa toimistorakennuksessa (Valimo 9 osoitteesta muutti Espoon puolelle Karaporttiin (Karakaari 8). Uutuutta hohteleva(=paljon pikkupuutteita) talo on periaatteessa ihan ok, mutta...vähän karu sisustus. Kuntosalipuoleen on vielä tutustumatta.

Tänään eka paluupäivä töissä, ruokalassa hauska tilanne. Kävin syömässä Niklaksen ja Pasin kanssa, ja tottakai puhuttiin suomea. Kuinkas ollakkaan yksi iäkkäämpi kiinalaisnainenhan osallistuu arvaamatta keskusteluumme. Koskaan ei voi tietää...
Ja nyt väsyttää viimeyön 1h unien jälkeen niin, että nukahdan istualleen --> hampaitten pesu ja nukkumaan. Öitä!

Kotimaa tää sininen(=märkä&pimeä&kylmä)

hrr... hengitys höyrysi tänä aamuna kun askeleeni johdattivat minut Huopalahden asemalle ja E-junaan. Ja näin sai alkunsa taas uusi päivä ja uudet seikkailut!
Juna puski uutterasti halkoen pakkasilmaa kohti Keran asemaa, kohti Nokian uusien toimitilojen lähipysäkkiä. Keran asemalla hyppäsin junasta ja sellaisen 10min kävelyn jälkeen löysin itseni nähtävästi oikealta alueelta, sillä näin edessäni tutun hahmon tupakointialueella. Päivä käynnistyikin mukavasti kun Peterin kans otettiin aamukahvit uutuutta hohtelevassa kahvilassa (Roberts Coffee) ja nyt olenkin jo saanut levitettyä romuni työpisteelleni ja tutustunut paikan ravinnetarjontaan. Ruokalapuoli on onneksi parantunut vanhasta, ja linjastoja löytyikin useita erilaisia. Oli pizzaa, wokkia, ym. ym.
Kohta jo kannattelinkin liikutuksesta vapisevin käsin suomalaista perinnekasvista muussin kera tarjottimellani. Kyllä se kiinaruoka on erittäin hyvää, mutta kyllä sitä näköjään on kasvattanut jonkilaisen linkin tähän suomalaiseen perinneruokaan:)

Huomenna matka etenee kotipesäpysähdyksen jälkeen etelään punaiselle merelle, kun suuntaamme Janin kans kertaamaan sukellusoppeja Sharm El Sheikhiin. Onneksi tuon viikon Egypti-reissun jälkeen on vielä 6 päivää suomea edessä, tai siis 6 päivää kotona oloa edessä. Vähän kaihoisaa näin nopeasti lähteä jo etelän reissulle... Viikonloppu oli kyllä ihan loistava, tosi mukavaa päästä kotipesään välillä!

Ilmoja pidellyt

Pekingin ilmanlaadusta vähän tarinaa, siitä kun on usein puhetta ja sitä usein kauhistellaan. Mutta löykö Peking oikeasti Helsinginkin? Siellähän ilma ei, etenkään keväisin, ole mitään herkkua & hengityssuojalle olis käyttöä. Voiko olla Helsingin voittanutta...?
Noh, kyllä ne puheet ja kauhistelut ovat oikeasti ihan ilmasta temmattuja Pekingin kohdalla, sillä useimmiten Pekingissä (ja muissa Kiinan isoissa pitäjissä) näkee omin silmin mitä hengittää, eli savusumua riittää! Välillä ilmaa ei tarvitse ihastella pelkästään yhdellä aistilla, vaan haju antaa oman säväyksen myös. Onneksi tällaisia haistattelevia päiviä ei ole kovin usein sattunut kohdalle. Asunnossa on varmaankin jonkinlainen puhdistussysteemi, koska sisällä ilma ei koskaan haise pahalle. Onneksi aurinkoisia sinitaivaspäiviäkin on sattunut kohdalle, osaa niistä kyllä nauttia sitten! Niin, eli suomen räntäsadepäivien korvikkeena täällä siis haisevia savusumupäiviä:)
Tänään näyttäis silmämääräisesti olevan ihan hyvä ilma, mutta mittarit ilmoittaa toista-->

Pyörät keulii kylmyydessä

Kylmyys hiipii ihoa pitkin pyrkien tunteesta päätellen solouttautumaan kaulan alueelta kehooni. Kaivoinkin kaapista rankempaa puolustusvälinöistöä tätä pahaa vastaan ja marssin aamusta villakangastakkiini varustautuneena sumuisen hämärään Pekingin kylmyyteen. Kaulahuivin huomasin jättäneeni suomeen! Se pitää muistaa ottaa mukaan Joulukuun ensimmäinen päivä suomesta takaisin tullessani!
Talvi siis meinaa luikerrella pohjoisemmasta Hebein ylänkömaakunnasta tänne pääkaupunkiseudullekkin. Savusumusta huolimatta näkyvvästä hengityshöyrystä päätellen iltaisin lämpötila tippuu lähelle nollaa, päivällä vielä on Helsingin lämpötiloissa (11.11.2008 klo14:40 Peking 8C, Helsinki 7C).
Kiinankielenopiskelut edistyy. Ekan kuukauden kurssikoe onkin perjantaina kun hyppään taksiin ja sanon "fēijīchǎng". Lopputulokseksena 1)pääsen lentokentälle, 2)kuski pyörittelee päätään ja näytän lapulta lentokenttätekstin tai 3) kuski ajaa johonkin ihan muualle. Toivon ensimmäistä kohtaa. Treenasin jo Jamesin ja Xiangpun kans ja ainakin he ymmärsivät sanomani...
Aamusta töihin tullessani ja bussin ikkunasta elämää ihmetellessäni näin kuinka lähikaupan tms. pihassa oli työntekijöiden briiffaus käynnissä. (Mies)työntekijät seisoivat armeijatyylillä rivissä asennossa kun yksi paasasi sivummalla, varmaan päivän motivointi oli käynnissä. Kyllähän siitä on hauska aloittaa päivän työt kun on seissyt ulkona 5C ilmassa ottamassa vastaan motivointia. Heräsikin mielessäni kysymys , miksei meillä Nokialla osata käyttää tätä yksinkertaista työmotivointikeinoa?! Pitääpäs ehdottaa...

Viime viikonloppuna kierrosteltiin Pasin kans länsiosassa Pekingiä, ja ennen Pasin tapaamista tiedustelin yhtä aluetta yssikseni pikkukatuja kävellen. Pyöriä näkyy paljon, ja jotkut ovat ihan kunnioitettavan täyteen pakattuja. Tällä kertaa, kun otollinen kohde tuli vastaan, päätin napsaista kuvan tällaisesta logistisesta ihmeestä->


Lauantaina tuli myös ostettua katumyyjältä Lost tv-sarjan 1-4kaudet, 3.5euroa. Neljä kautta pakattuna viidelle dvd-levylle, kuvanlaatu siis pakattua jotta kaikki jaksot mahtuvat noin pieneen tilaan. Kuvanlaatu onneksi silti ihan katsottavaa. Lauantai-ilta sitten venähtikin kun kotia päästyä katselin uutta hankintaani...ja sunnuntaina heräilin vasta puolen päivän jälkeen ja siitä lähdin sitten katselemaan ja kiertelemään katuja ja kauppoja. Käväisin otattamassa mitat "Lisa Taylor" räätälipuljussa, ja tumman sininen puku lähti sitten tilaukseen. Tänä iltana käyn sovittamassa, ja huomenna hakemassa. Mielenkiinnolla odotan laatua mitä tulee. Puvulle tulee hintaa 100e, vaikka varmasti olisi halvemmallakin saanut, mutten koe 10e tinkaamista tuon hintaluokan ostoksessa vaivan arvoiseksi. Minulla kun ei ainakaan olo parane kunnon tinkaamissessiosta, mielummin maksan sen 10e enemmän, hoidan kaupat nopeasti ja jatkan elämää... (joidenkin tuotteiden kohdalla taas tinkaaminen on välttämätöntä, ellei halua tehdä hyväntekeväisyyttä. Kuten esimerkiksi 120e->17e "Rolex" kellokauppa. 10e oli tavoitehinta mitä halusin maksaa, mutta jouduin siitä nousemaan aina 17e asti. Sääliksi käy heitä jotka maksavat moisesta romusta yli 20e, vaikka lähtöhinta onkin ihan älytön 120e. Näissä tapauksissa tuntuu aina kohtalaisen hassulta tarjota alle 10% lähtöhinnasta, mutta pitää vain etukäteen asennoitua tuohon lähtöhintaa vitsinä).
Ainiin... sunnuntaina kun kävin isossa korukaupassa (neljässä kerroksessa) niin tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni myös arvokkaampiin koruihin, kun etsin sitä "järkevähintainen"-osastoa. Ensimäiset korut mitä kattelin näyttivät hyviltä ja ihan kohtuuhintaisilta...raaka totuus tietämättömälle selvisi kun aloin kyselemään tarkemmin myyjältä "So the price is that?" (osoittaen hintalappua) "Yes, the price is that per gram."...*köh*..."There's some cheaper jewelry on the second floor". Arvasi varmasti ilmeestäni ohjata minua oikeaan suuntaan:)

Wǒ zhè ge xīngqīwǔ qù Fēnlán. Meniköhän oikein... eli ens perjantaina (14.11) reissaan suomeen. Siellä muutama päivä kotiutuen ja ens viikon tiistaina viikon reissulle punaiselle merelle Sharm El Sheikhiin (18-25.11) sukellusreissulle verestämään PADI-kurssin oppeja. Sitten olen loppuukuun suomessa kotipesässä ja 1.12 lennän takaisin tänne.

Vielä lisään tänne lisää, unohtu ensimmäistä julkaisusta->
Pasi muutti männäviikolla omaan kämppään, ja parin huonekokeilun jälkeen (ensimäinen huone haisi & toinen oli pienempi kuin mistä oli maksanut) pääsi talon ylimpään kerrokseen. Huone 52 kerroksessa, josta aukeaa aika huisit näkymät Pekingin ylle! Alueella vain yksi korkeampi rakennus ja pari yhtä korkeaa.


Niin ja viel pari mieliyhtymää lauantaihin: Etsittiin Pasin kanssa käsiimme paikallinen retkeilyliike, kolmessa vierekkäisessä toimitilassa toimiva kohtuullisen kookas liike tarjosi sekä kansainvälisiä merkkejä suomihintoihin, että kiinalaisia tuotteita 1/3 hintoihin. Ja löytyipähän valikoimista Haltiakin, tuli kotoisa olo:)
Päivän päätteeksi kävimme syömässä "ravintola-alueella" johon ostimme kortin, johon taas talletimme rahaa. Alueelta sitten valkattiin haluamamme ruoka-annos paristakymmenestä tarjolla olleesta ruokapaikasta ja syötiin vatsamme täyteen! Tarjolla paikassa on koko kiinan ruokakulttuuri, mausteisista Sitchuanilaisista eteläkiinan riisiannoksiin. Itse otin tällä kertaa mausteisesti suutalämmittävän Sitchuanilaisen annoksen mustekalan lonkeroita...hyvää oli:) (ilmeisesti mustekala on käypä ruokalaji myös kalakasvissyöjille?:)



Laitetaan nyt tänne yks naamakuvakin, kahden viikon takaa Fragrant Hills puistokukkulan huipulta:

ps. Jostain syystä minulla on aina silloin tällöin olo kuin minua tuijotettaisiin (ei varmaan johdu siitä että 99% ajasta olen ainoa vaaleahiuksinen henkilö alueella, joskus harvoin näen jonkun muun)

Mitä...Marraskuuko se jo on?!?

Hups ja heijjaa! Tulikin tovin tauko kiinapäiväkirjan pitämisessä..
Aika se mennyt vauhdilla täällä. Paljon töitä, uusia (loistavia) tuttavuuksia, tekemistä, näkemistä,... ja etenkin siis paljon töitä joihin imeytyy aikaa paljon (liikaa). Arkipäivisin ei paljon muuta ehdi kuin töitä ja illalla vähän kuntoilla, ellei iltakin sitten mene töitten merkeissä.
Aloitin toissa viikolla kiinan opiskelut yksityisopetuksen voimin, ja nyt takana jo neljä 1.5h opetuskertaa. Lausumisen ja sanavaraston alkeitten opettelu menossa. Opettaja ei ole vain vakuuttanut ammattitaidollaan. Luultavastikkaan, ainakin sellaisen tuntuman saanut, hänellä (Lili niminen nainen, iältään veikkaisin 40-50v) ei ole minkäänsortin pätevyyttä asiaan, päässyt vain tekemään opetusta jotain kautta. Tai jos pätevyys onkin teoriassa, ei sitä käytännössä hirveesti ole. Haluaisin tiukemman opettajan joka pakottaisi oppimaan, kun nykyinen tapaus ei puutu väärinlausumisiin kuin äärinmäisen harvoin. Saankin itse usein kysellä kuinka jokin sana tulisi lausua, kun oma yritelmä menisi kuitenkin läpi "Goodgood"-kommentin säestämänä, opettaja ei vain älyä korjata lausumistani. Ei hyvä kun halu on oppia kielen perusteet OIKEIN, ei paljoa lohduta jos omaan sanavarastoa ja lausun kieliopillisesti virheetöntä kiinaa jota kukaan ei ymmärrä...

Noh, joka tapauksessa opetusta siis saan ja varmaan jotain tähän kovaan päähän pikkuhiljaa painuukin. Vaikkei kielet ole koskaan vahvin alueeni olleetkaan. Tai mistä sitä tietää, kun luultavammin aikaisempien koulussa tapahtuneiden kielenoppimisten (Ruotsi, englanti) esteenä oli paha motivaatiopula, jota tässä tapauksessa ei onneksi ole. Ja vaikka aina 1.5 opetussession jälkeen tuleekin aina olo kuin kaikki tunnilla opittu valuisi saman tien korvista varpailleni, luultavasti jokin tippa siitä sisäänkin jää.
Nyt pitäis jo periaattessa osata sanoa aika paljonkin, sanavaraston puolesta, mutta käytäntö onkin hiukkasen eri. Ensimäisenä käytännössä osaa varmaankin käyttää numeroita. Nyt jo pari kertaa ollutkin höytyä numeroiden osaamisesta. Ensimäisen kerran huomasin hyödyn kielestä kun tilasin viime viikolla uuden vesikanisterin vesiautomaattiin. Eipähän se hotellityöntekijä taaskaan osannut englantia lainkaan, mutta puheesta poimin onneksi kanisterin hinnan, 18rmb (shiba). Tänään pähkinöitä ostettaessa kans sain maksettua oikean hinnan. Eli ensimäisenä numerot käytännössä, seuraavaksi jos osais tilata ruokaa tms.

Viikko sitten lauantaina (25.10) oltiin Santerin kanssa taloyhtiöni järjestämällä retkellä Badalagin kiinanmuurille. Sää oli selkeä ja aurinkoinen, mutta todella tuulinen ja viileä. Syksy onkin saapunut tänne parissa viikossa ja osa puista onkin jo tiputtanut lehtensä (ja osa jatkaa taistelua). Osa puista taas pitää tiukasti vihreistä lehdistään kiinni ja osa puista paistattelee ruskan eri väreissä.

Kiinanmuuripätkä jolla käytiin ei ollut saanut osakseen ihan täydellistä kunnostusta, vaikka kunnostettu sitä olikin. Taas oli melkoista kiipeämistä ylöspäin, ei niin hyväkuntoista muuria pitkin. Näköalat olivat hienot, mutteivat kuitenkaan yltäneet Mutaniaun maisemiin. Mielestäni Mutiniau oli paljon hienomman näköinen paikka nähdä kiinanmuuria, joten varmaan siellä menen vielä käymään uudemman kerran Hannan ja muiden suomivieraiden kanssa. Kiinanmuurilta menimme bussilastillisellamme lähiravintolaan, jossa saimme aivan loistavan lounaan! Ruokalajikkeita riitti monia erilaisia, ja söinkin itseni vähän ähkyyn, ensimäisen kerran täälläoloaikana. Tämän kerran oudoin ruokalajike oli kanan jalat (ei koivet, vaan varpaat). Eihän niistä hirveesti syötävää kyllä irronnut, mutta tulipahan taas maistettua jokaista ruokalajia mitä pöytään ilmestyi:)


Lounaan jälkeen pysähdyimme vielä poimimaan lähipuutarhasta jokaiselle pussillisen omenia mukaan. Omenapuutarhasta lähtiessämme törmäsimme kadulla mieheen joka oli kuskaamassa bataattilastillista jonnekkin. Äijä huomasi ahneet katseemme bataatteihin, ja laittoikin myyntipaikan pystyyn. Jätti bataatit tienlaitaan ja polkasi pyörällä hakemaan muovipuseeja, kantoi lähivajasta vaakan ja myynti pystyi alkamaan. Annoimme retkellä mukana olevien kiinalaisten neuvotella mieheltä sopivan hinnan, jolla sitten myi kaikille halukkaille bataattejaan.
Lauantain retkeltä siis palasimme emme pelkästään kokemuksia rikkaampina, mutta myös omena- ja bataattipussien kanssa!
Sunnuntaiksi sovimme sitten Santerin kans yhteistä kokkailua, uunibataattia ja omenapaistosta. Itse kävin ensin käveleskeleen olympia-alueella ihmettelemässä linnunpesästadionia, ja sieltä sitten suuntasin Santerin luokse kokkailemaan. Santeri olikin käynyt jo kaupassa ostamassa jauhelihaa, siirappia, ym. Ja pian saapumiseni jälkeen Santerin luokse ilmestyi myös Niklas, Lulu, Anni ja Jussi. Jussi, Annin mies, oli käymässä Pekingissä ja vietti viimeistä iltaa ennen suomeen palaamistaan. Kun syöjiä olikin kuusin kappalein, niin päätimme tehdä pasta-annoksen. Keitettyä makaroonia ja käristettyä jauhelihaa uunivuokaan, sekaan tomaattikastike ja päälle juustoraastetta. Jälkiruoaksi teimme omenapaistosta, joka sitten kärsimättämä syötiin puoliraakana (omenat olivat aika kovaa lajiketta, ja olisivat tarvinneet pitkän paistoajan pehmetäkseen, muttemme malttaneet niin kauaa odotella).
Minulla on vielä bataatit ja omenat keittiössä odottamassa. Yritin metsästää lähikaupasta siirappia, mutten löytänyt, joten ajattelin huomenna käydä metsästään isommasta kaupasta, ja samalla ostaa kaurahiutaleita jos vain löydän. Sitten vois ostaa jäätelöä, jonka melamiinipitäisuutta ei kyllä voi tietää, ja tehdä tuttua hyvää omenakaurapaistosta jäätelön kera, njam!
Töihin ilmestyi taasen yksi uusi suomalainen, Pasi, joka on täällä 3kk työkomennuksella. Joten töissä kyllä riittää suomalaisia, samassa kerroksessa jossa minä olen ovat: Santeri, Niklas, Pasi ja Markus (ja sitten koko porukan pomo Riku..tai siis Richard). Markuksen tapasin jo viime keväänä täällä käydessäni. Hän asustelee täällä perheensä kanssa, ja jos oikein muistan niin hänellä on vielä kaks vuotta edessä. Pasi asustelee tällä hetkellä hotellissa, mutta saattaa muuttaa asumaan samaan taloyhtiöön jossa itsekkin olen.
Pasila kuulin että tämän taloyhtiön asukkaana saan klubikortin läheisen hotellin liikuntatiloihin, joissa on mm. uima-allas. Olin aikaisemmin tiedustellut asiasta respasta, kun olin lukenut jostakin samasta asiasta, mutta olivat kieltäneet tietävänsä asiasta mitään. Noh nyt menin kysymään uudestaan ja sain taas saman vastauksen, ei ymmärrä/tiedä asiasta mitään. Mutta onnekseni respassa oli yhtä aikaa asioimassa toinenkin länkkäri joka kuuli kyselyni ja sanoi tietoni pitävän varsin hyvin paikkansa, koska hänellä sellainen klubikortti oli! Respatyöntekijä sitten aloitti soittelun, ei saanut ketään kiinni ja tökkäs kouraan "Sales Manager" käyntikortin ja sanoi että voin soittaa hänelle. vielä en ole soittanut, mutta voisi vaikka huomenna soittaa, olis kiva päästä käymään uimassakin!
Täksi viikonlopuksi ei ollut suunnitelmia, mutta eilen pe-iltana oltiin Santerin "muistoillallisella", kun Santeri lähti tänä aamuna Chengduun kahdeksi kuukaudeksi töihin, niin samalla Anni, Niklas ja Lulu kutsuivat mukaansa Fragand Hillsin tutustumisretkelle. Tänä-aamuna sitten heräsin Niklaksen puhelinsoittoon kun olivat lähdössä sinne ja kyseli olenko lähdössä, he kun olivat juuri lähdössä kotoaan. Olivat vain unohtaneet soittaa aiemmin kun olivat kiirehtineet Santerin apuna Santerin tavaroita. Eipä siinä mitään hyppäsin sängystä housuihini, nappasin juomista ja syömistä mukaan ja lähdin ulos. Päivä olikin varsin mukava. Sää oli vaihteeksi lämmin, parhaimmillaan takitta sai mennä, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Fragand kukkuloille kävelimme n.20min matkan myyntikojujen ja ihmismeren keskellä. Yhdestä myyntikojusta Lulun avustuksella & hänen ja Niklaksen mainostamana ostin pussillisen kuivattuja hedelmän puolikkaita, joissa on sellaista aineosaa joka piristää. Taksikuskit kuulemma jauhavat niitä suussa pysyäkseen hereillä. Varsin mielenkiintoisen makuisia tuttavuuksia!
Ylhäällä kukkulan huipulla oli temppeli johon nousimme kahdenhengen tuolihisseillä. Annille hissikokemus oli varsin mieleenpainuva, kun korkeanpaikankammoisena saatiin hänet hissiin kuitenkin houkuteltua. Ylös päästiin kaikki hyvin, ja maisemat hissistä olivat loistavat! (Anni tosin ei tainnut hirveästi nähdä niitä suljettujen silmiensä läpi;) Ylhäältä käveleskelimme sitten alas ja saimme samalla hyvää liikuntaa, pitkät portaa tuntuvat hyvin jaloissa. Mustapäistä porukkaa alueella riitti vallan mahdottomasti. Ei vain meinaa vieläkään ymmärtää tätä väenpaljoutta täällä, kun jokapaikassa on väkeä jatkuvasti kuin Rovaniemen markkinoilla. Ja vaaleahiuksisia ihmisiä ei meidän lisäksi näkynyt koko massassa, joten ei ihme jos vedämme katseita puoleemme...
Ens viikolla töissä pidän pari koulutustilaisuutta, joista toiseen osallistumassa kolmattakymmentä henkeä...ongelmana vain löytää tarpeeksi suuri tila, muttei kuitenkaan tarvitsisi olla liian suuri. Kun saatan joutua pitämään opetusta sadanhengen salissa...jotenkin ei houkuttais niin iso paikka kuiteskaan:I

Alla kuva työpaikkaruokalan perussetistä. Pikkukuppeja erilaisia annoksia. Useimmitin varsin hyvää!


Alla kuva joka laittaa taloni korkeuden oikeisiin mittasuhteisiin --> 30 kerroksinen talo näyttääkin varsin pieneltä kun vieressä on yli 300m korkea torni. Asuintaloni on oikeassa alanurkassa näkyvän tornitalon takana, samanlainen torni kuin näkyvä. Asun siis 23 kerroksessa, ja talossa on yhteensä 30 kerrosta.


Alle kaksi viikkoa suomenvierailuun!!

Kolmas viikko Pekingissä!

Kolme viikkoa oltu täällä, ja ihan mukavasti lähtenyt hommat käyntiin!
Kauppahavaintoja:
Kiinalaiset merkit paljon kansainvälisiä merkkejä halvempia, mutta laadusta ei ole takuita (esim. ostin juuri työpaikalle mikkikuulokkeet, rinakkain hyllyssä philipsiä ja paikallista Newmen -merkkiä, ostin Newmenit kun näyttivät ihan hyviltä kans. Hinta oli 5x halvempi kuin Philipsin kuulokkeet, mutta laatu myös tuon 5x huompi: istuvat huonosti päähän, mikrofoni nauhoittaa heikolla laadulla, kaiuttimet heikot. Eli jos meinaa ostaa jotain oikeaan käyttöön ja tuoda suomeen, ei kannata pihdata ja ostaa paikallista halppiskamaa, ellei ole tietoa että laatu on hyvä (nimittäin on poikkeuksia, ja paikallinen tuote voi olla ihan vastaavaa laatua kuin ison merkin tuote).
Kielihavaintoja: Eurotalk-sarjan "Opi Kiinaa" dvd:llä opetetaan että "Ei"="Bu dui", vaikka "bu dui" tarkoittaa paikallisten mielestä "Ei oikein (Not correct", pelkkä ei on "Bu". Hyvä että tuo homma tuli selväksi. Luotto mennyt muutenkin vähän tuohon Eurotalk sarjaan, jatkossa opiskelenkin täältä ostamallani Kiinakirjalla & tietokoneohjelmalla. Tavoitteena ensi viikolla/ens viikon jälkeen saada aloitettua kiinanopiskelu paikallisen opettajan avulla. Opetus tapahtuu Nokian tiloissa työpäivien jälkeen, kaksi kertaa viikossa.
Viiko humahti äkkiä, töitä riittää! Eilen arkiviikon loppumisen kunniaksi käytiin syömäsäs, pelaamassa biljardia ja sitten vielä oluella. Seurueen kokoonpano vaihtui illan mittaan, mutta kaikkiaan illan aikana oli mukana menossa Niklas, Lulu, Santeri, Maria, Anni ja Pekingiin käymään tullut Mari liittyi oluelle seuraamme. Melko suomalaisin voimin ollut vain aktiviteettia, paikallisille esim. yhdessä syömään meneminen ilmeisesti on iso askel kaveruussuhteessa, ja suhtautuvat siihen vakasti. Saa nähdä saako töistä Jamesin ja Xiangpun joskus mukaan syömään...

Huomenna tarkoitus lähteä ihmettelemään Kesäpalatsin aluetta Santerin ja täällä käymässä olevan Marin kanssa. Nyt alan polkemaan kuntopyörälläni!

Pitkä marssi

Eilinen vaellusreissu Kiinanmuurille onnistui kuin parhaissa toiveissa. Aurinko katseli siniseltä taivaalta vaellusporukkamme menoa pitkin Qi-dynastialla rakennettua, ja Ming-dynastialla uudelleenrakennettua, muuria pitkin. Vaellusreitti vei meidät Jiankoulta muuria pitkin Mutianyuhin, matkaa kertyi n. 15 km, aikaa meni 4h 20min, keskisyke 120 ja maksimi 174. Kiipeämistä riitti, ja alasmeno puudutti reidet. Maksimisykettä sain kun digikuvaustauon jälkeen harpoin eellä olevat kiinni (Kuvia kun tuli räpsittyä urakalla kun maisemat olivat kerrassaan häkellyttävän hienot! Halu vangita maisemaa muistoksi vei usein voiton ja oli pysähdyttävä ottamaan "Vielä yksi maisemakuva").
Tällä kertaa vaellusporukasta olivat (onneksi) karsiutuneet sunnuntairetkeläist kaupunkilaiskengissään & varvassdandaaleissaan, sillä vaelluksen haastavuus oli Beijinghikers standardeilla 4+, vitosen ollessa vaikein. Reitti oli ihan sopivan haastava, sateella olisi ollut vaarallinenkin (onneksi ei satanut!). Sillä muurilla vaeltaessa kuljettiin usein paljaalla kivellä jyrkkiä ala/ylämäkiä, jotka olisivat voineet tuottaa ongelmia märkänä...




Tämänkertaisella vaelluksella tuli vaihdettua muutama sana muiden vaeltajien kanssa, ja suurin osa tuntuikin olevan töissä Pekingissä, lyhyemmällä tai pidemmällä (pysyvällä) työsopimuksella. Kaikki vaeltajat olivat siis ulkolaisia (suurin osa lännestä, vaikka muistakin idän maista oli osa). Vaelluksen jälkeinen "late lunch" syötiin paikallisessa ravintolassa, pyöreät pyörivät pöydät täyteen roukaa ja popsimaan! Saksalaisvaltainen pöytäseurueeni vaikutti ehkä asiaan (saksalaiset eivät tyydy yhteen lasilliseen olutta...vaikka siihen spriteä sekoittavatkin), mutta se pöytä jossa istuin tuntui kuluttavan eniten ruoka&juomapuolesta, kun pöytäämme kannettiin jatkuvasti lisää syömistä ja juomista, muiden pöytien tyytyessä alkutarjoiluun..



Perjantaina kävin Hot Pot illallisella Niklaksen, Lulun, Marian, Gregoryn ja Heikin kanssa. Gregory ja Heikki olivat muutaman päivän työvisiitillä Pekingissä ja onneksi ehtivät kanssamme syömään. Selvisipä vielä että itseni lisäksi myös Santeri tuntee Gregoryn, hauska yhteensattuma:) Heikki lupasi vielä antaa minulle yhden Nokialaisen yhteystiedot, jolta voisin saada tietoja Pekingin pyöräkaupoista, hän kuulemma kun on rakentanut täällä asuessaa pyörän osista... kuullostaa lupaavalta, jos saisi roudattua varaosia suomeen täältä! :)

Niin ja tänään ostin kiinankielen äänisanakirjan + oppikirjan, pääsee alkuun kielen opettelussa...saisi laajennettua tätä huikeaa omaa sanavarastoa "Hei", "Ei", "Kyllä", "Oikea", "Vasen", "vessa", "Anteeksi", "Kiitos", "Lasku", "Riisi",... tuossapa suurin osa tähän asti oppimistani sanoista varmaan onkin, enkä varmasti osaa lausua noitakaan kaikki ymmärrettävästi :I

Havaintoja:
-Oma pituus unohtunut, aina välillä näen kadulla kävelemässä jonkun jättiläisen paikallisten joukossa, ja sitten ollessani lähempänä tätä jättiläistä huomaan itse olevani vielä vähän pitempi.
-Ihmismassoissa liikkuessa on jokseenkin hupaisen näköistä katella mustan päämeren yli.
-Metroissa voi olla kohtuullisen tiivis tunnelma.
-Jalankulkijoilla ei ole mitään oikeuksia liikenteessä. Kun jalankulkijoille on vihreä valo, saavat kääntyvät autot ajaa silti päälle.
-Riisinkeitin on kätevä.
-Tulinen ruoka voi polttaa vielä seuraavanakin päivänä (vessassa).
-Vatsalaukku on sitkeää, mutta ihan ok syötävää.
-Tod. harva puhuu englantia & jotkut joiden ei odottaisi puhuvan englantia voivatkin puhua.

Työarkeistuminen

Täällä elämä jatkuu vaihteeksi töitten ympärillä, perusrytmitys arkipäiville:
8:05 kohti bussipysäkkiä
8:20 Nokia-bussi tulee
9:05 (yleensä) Työpaikalla
->töitä->
17:35 Nokia-bussien pysäkkialueelle
17:45 Bussi lähtee takaisinpäin
~19:00 Takaisin asunnolla

Eli melkoisen täysiä päiviä täällä arkisin:I

Ensi viikonlopun suunnitelmat jo käynnissä. Perjantaina Hot Pottia popsimaan Santerin, Niklaksen, Lulun ja Marian kanssa & kokeilen houkutella töistä Xiangputa ja Jamesia mukaan kans. Sitten lauantaina lähden uudelleen kokeilemaan vaellusreissua Beijing Hikersin kautta. Tällä kertaa kyseessä olisi Kiinan Muuria pitkin etenevä vaellus, jossa ilmeisesti on enemmänkin ylös/alas -menemistä, joten toivottavasti ei tiputa taivaalta vettä, voi olla turhan liukasta sateella...

Sain vihdoin pyörän ajokuntoon, ja hyvinhän se asettui kalustukseen:)

Elämäkuvailua

23-kerroksen parvekkeelta aukeaa kivat näkymät Pekingin bisnesalueelle, etenkin yöaikaan näkymää katselee varsin mielellään.


Aamuauringossa napattu kuva asuintalostani, asun lähemmän talon 23-kerroksessa.


Nokian toimistorakennus n. 15km päässä asunnostani, alle kahden vuoden ikäinen rakennus kiiltelee vielä uutuuttaan.


Ja sit vielä pari kuvaa viime viikonlopun päivävaellukselta. Hienoja maisemia löytyy ihan Pekingin lähialueilta! Täälläoloajan ensimmäinen sadepäivä sattui tietysti vaelluspäivälle, joten vesisade ja kylmyys viilensivät menoa... Mutta maisemat olivat yhä hienoja! Vaelluksen aikana näin ensimäisen kerran Kiinan Muurinkin! (kuvassa näkyvä kivikasa, osa yli 2000 vuotta vanhaa Kiinan Muuria). Sitten vaelluksen lopuksi pääsimme näkemään paikallisen asukkaan asunnon kun pääsimme maistamaan heidän tarjoiluaan, hyvää oli (etenkin se perikiinalainen juoma: inkiväärillä maustettu lämmin coka-cola).

Leijojen ihmettelyä

Tänään sain hankittua vihdoin metrokortin jolle ladataan rahaa ja automaatti hoitaa lopun. Taas huomasi että saa asian hoidettua kielimuurista huolimatta, vaikka vähän hankalaa tietty onkin.. Mutta kortin sain, ja vielä ladattua rahaakin sille!
Sitten käveleskelin Pekingin rautatieaseman kautta Taivaan temppelin puistoon. Rautatieaseman alue oli kohtuullisen väkirikas alue, huomasi että on loma-aika. Se taas on huvittavaa kun keskipituus on täällä sen verran lyhkäisempi että ihmismeressä huomaa tosiaankin olevan päätä pidempi muuta massaa...
Taivaan temppelin puistossa oli myöskin ihmisiä riittämiin, mutta oli kuiteskin hauska käveleskellä ja havainnoida kiinalaisten vapaa-ajanviettoa. Jumpparyhmiä, jalkasulkapalloilijoita, lauluporukoita, jousisoittimia ja paljon leijoja näkyi puiston alueella. Leijat ovat kyllä huikeita täällä! Ei nimittäin kannata sekoittaa ollenkaan niihin leluleijoihin mitä suomessa näkynyt! Nämä leijat lensivät niin korkealla, että olisi pitänyt olla kiikarit jotta olisi nähnyt korkeimmalla lentäneet leijat hyvin, pieni musta piste horisontissa! Siimakelallakin näytti olevan halkaisijaa varmaan 30-40cm, ja joillakin lennättäjillä olikin valjaat joissa kela kiinni. Ja näitä leijoja oli taivaalla useampi pienen alueen sisällä, hienon näköistä! :)





Kävin tänään aamupäivästä myös tutustumassa markettialueeseen, jossa myytiin kaikennäköisiä kasveja ym. sisustuskamaa. Tinkiä sielläkin voisi, mutta en jaksanut parista eurosta alkaa tappelemaan kun ostin vähän isomman huonekasvin seisomaan olohuoneeseen, vaan maksoin suosiolla siitä sen 8e. Iltapäivällä vielä ostin 5e arvoisen matkakaiutinpaketin, jotta saa olohuoneeseen vähän musiikkia, ja vielä ostin 13e maksaneen dvd-soittimen (paikallinen elektroniikkamerkit huomattavasti halvempia kuin globaalit merkit). Eli nyt on vähän viihdettä ja vihreyttä olohuoneessa! Vielä varmaan jostain tulee ostettua jotain pientä koristamaan ja sisutamaan olohuonetta lisää, vaikka yksi iso kasvikin teki jo ihmeitä..

Huomenna aamusta lähtö "Spring valley loop" -nimiselle vaellukselle Pekingin lähimaastoon, ilmottauduin mukaan bejinghikers.com sivuston kautta. Mielenkiintoista nähdä millaista muu vaellusporukka on ja minkä tasoista meno on (maastopohja & vauhti).
Ainiin, 14. päivä marraskuuta käymään suomessa, matka kun varmistui kun sain töissä hyväksynnän matkasuunnitelmaan ylemmältäkin taholta.

Muutto asuntoon

Nyt olen vihdoin asettunut omaan huoneistooni!
Muutin eilen (keskiviikkona, eka lokakuuta) Traders hotellista tänne China World Apartmentsin tarjoamaan huoneistoon. Edellisenä päivänä olin auttamassa Santerin muuttoa Tradersista Lanson Placeen (muistinkohan oikein paikan nimen..). Oli aikasen loistokas asunto! Vain tv:stä nähnyt tuollaisia asuntoja, kaikki viimeisen päälle. Hedelmäkori ym. kulutustavaraa odottamassa, työntekijä tuli esittelemään asunnon, asunnon kalustukseen kuuluu mm. neljä tv:tä (täytyyhän kylpyhuoneessa ja keittiössäkin olla, tietysti...!), 50" tv & kotiteatterijärjestelmä, lofti-huoneisto (olohuone kahden kerroksen korkuinen), isot näköalaikkunat,...
Sitten kun keskiviikkona kun muutin omaan asuntooni (Santeri tuli jelppimään, istuskelee yhdessä kuvassa olohuoneessani) ei tämä siisti peruskeskiluokkaishuoneisto enää niin säväyttänytkään... Asunto ihan ok, mutta pientä kommentoitavaa: Astioita turhan vähän (jokaista tyyppiä 2kpl), laseja ainaskin vois olla pari enemmän, vieraita ajatellen. DVD-soitin rohisee eikä tunnu hyväksyvän kaikkia levyjä (ei tunnista ollenkaan). Ei ole mitään sisustusta, joten ajattelinkin huomenna lähteä käymään yhdessä sisustusmarketissa, ostamassa jonkun kasvin & ehkä jotain muuta sisustuskamaa, sais vähän kodin tuntua kolkkoon asuntoon (Onneksi laukusta löytyi yksi kuva asuntoa lämmittämään!). Talosta löytyy kuntosali juoksumattoineen, mutta esitteissä luvattua uima-allasta ei ole!! En tiedä onko se huollossa vai mitä, mutta pettynyt olin kuullessani tuosta:( EDIT: ilmeisestikkin pääsen kuiteskin käyttämään vieressä olevan hotellin uima-allasta, eli ovat integroineet sieltä ominaisuuden tähän huoneistopaikkaan..

Eilen olin illallisella, kun sain kutsun Niklaksen vaimon syntymäpäiväillalliselle. Ensin hyvällä "pyöreä pyörivä -pöytä täyteen ruoka-annoksia" -illallisella, ja siitä jatkettiin länsimaisittain keilaamaan (tai kyllä paikalliset keilaavat, mutta eiköhän laji ole rantautunut tänne lännestä). Keilaamisen jälkeen Niklas ja Lulu lähtivät kotia, ja me muut käytiin vielä istahtamassa Jazz baarissa (kalliimmasta päästä oleva baari olikin, melkein suomen hintatasoa).
Tosiaan, nyt olen törmännyt jo neljään muuhun expaattiin, kaikki Nokialaisia. Ensin tutustuin Santeriin jo suomessa, kun Santeri tuli esittäytymään ja kertomaan olevansa myös lähdössä Pekingiin yhtä aikaa minun kanssa. Santerin kautta sitten tutustuin Niklakseen (ja hänen kiinalaiseen vaimoonsa Luluun). Santerin vaimon synttäreillä sitten tutustuin Niklaksen ja Santerin työkavereihin Mariaan ja Anniin. Santeri on täällä vuoden (paikallisella) työsopimuksella, Niklas on täällä 6kk työkomennuksella (kuten minäkin), Maria on 2v työsopimuksella ja Anni 6kk työkomennuksella.

Liitän muutaman kuvan asunnostani (23 kerros):

Beijing kuvailua

Ruoka maistuu ja elukat paistuu

Ah, nyt ensimäiset kunnon ruokakokemukset saanut haalittua! Eilen työpaikkaruokalaan tutustuminen, hyvää peruskiinalaista (sikäli kun nyt voin tällä kokemuksella tuohon liittää sanaa "perus") 12juanilla (1.2e). Illalla paikalliseen sivukadun kiinalaiseen, viis ruokalajia & kuus puolen litran olutta (Tsing Tao) 200juania (20e), Santerin ja Niklaksen kanssa siis. Tänään olin syömässä kunnon Hot Pot päivällisen, ties kuinka monta ruokalajia ja maksoi tuskin mitään (tiimipäivällinen tuloni kunniaksi, joten en tiedä hintaa). Tuota päivällistä lähemmäksi ei varmasti pääse kiinalaissyömistä, kunnon meininki! Kännyköille jaettiin suojapussit, syöjille esiliinat ja märät pyyhkeet, ja sit vain ruoan kimppuun!

Eilen illalla tosiaan jatkettiin ruokailun jälkeen vielä paikalliseen suomalaisravintolaan (Take 5), johon tulikin jo tutustuttua puol vuotta sitten tutustumiskäynnillä Pekingissä. Siellä juotiin muutama olut ja jutustelua reiluun puoleenyöhön. Täytyy taas todeta että maailmalle lähtevien ihmisten joukosta löytyy yleensä aina juttuseuraa, niin siis onneksi tälläkin kertaa:)
Hotellilla oli puhelimessa odottamassa soittopyyntö respaan, josta sain kuulla edellisen yön ovenaukaisijasta. Oli kuulemma hotellin työntekijä erehtynyt ovesta. Pahoittelivat kovasti ja meinasivat lähettää hedelmäkorin lepyttäjäksi. Hyvä siis että selvis tuokin, en olekkaan ryöstäjien kohdelistalla;) Ihmetyttää vain mitä joku hotellin työntekijä etsii oikeaa ovea varttia vaille viis aamuyöstä (Baarireissulta etsi tyhjää huonetta lepuuttaakseen silmiään?)

Tänään sain setvittyä paperiasiatkin kuntoon, melkein. Keskiviikkona kun muutta varsinaiseen kämppään saan vielä viimeisen paperin, jonka avulla saan viisumini muutettua "multientryksi", sitä ennen ei ole asiaa Kiinan ulkopuolelle.

Ens viikolla odotettavissa Pekingin täydeltä ihmisiä, kun yleisenä lomaviikkona ihmiset reissaavat kaukaakin Pekingiin... noh, onneks oon täällä noin päätä paikallisia pitempi, joten eivät haittaa näkyvyyttä kuiteskaan. Ehkä hauskakin nähdä Peking vilkkaana, ilmeisesti kaupunki on tuolloin koristeltu ja ehkä jotain tapahtumiakin.

Pikkuhiljaa kulttuuriin sopeutumista, ja poimii sieltä täältä ääntämisohjeita kiinan kielisiin sanoihin. Tarkoitus on saada hankittua kiinan kielen opetusta ens viikon jälkeen... Nyt jatkan omaa hidasta pikkuopettelua.

Tämän päivän sanaoppeja (päivän kuluessa):
"Na Bian" = "Tuolla noin" => Hyödyllinen sana taksissa (Kuten myös "Zuo" ja "You" = "Vasen" & "Oikea"). Ravintolasta mukaan tarttunut "Mifan" = "Riisi".
Huom! Kiinalaisista sanoista puuttuu toonit, jotka pitäisi merkitä oikeaan pinyin kirjoitusasuun.

Kiinassa kiinaksi

Nyt ehkä ihan vähän pirteämpänä (*Haukotus*) nukutun yön jälkeen. Kymmeneltä nukkumaan, 04:44 herätys. Herätys kun joku ronklaa huoneen ovea. Onneksi oli varmuuslukko ovessa... Tuleepahan muistettua jatkossakin pitää ovi säpissä (="Yksinkertainen lukkolaite").

Aurinko paistaa, eka työpalaveri käyty ja Kiinan työkuviot alkaa selkiytymään. La ja Su töitä ja ens viikko lomaa (varsinaisia lomapäiviä ovat ke,to ja pe, mutta paikalliseen tyyliin kuuluu siirtää ma ja ti työpäivät edelliselle viikonlopulle.

Eilen tuli opeteltua paikallisten Nokia bussien käyttöä, niitä kun Pekingin alueella liikkuu 50 kappaletta. Aamulla (08-09) 50 bussia keräävät ihmiset eri puolilta kaupunkia tulevilta reiteiltä töihin, ja iltapäivällä (17:45) palaavat Nokian tiloilta samoja reittejä takaisin. Oma asuinsija on poikkeus, kun se on sellainen länkkärikeskittymä että sinne&sieltä kulkee Nokia bussi kerran tunnissa. Työmatka kestää bussilla vajaan tunnin, kun ottaa mukaan jalansiirtymät ja bussin odottelun.

Tänään tutustumaan työpaikkaruokalaan, ihan kohta.