Ajatus(tasa)virtaa

Aloin sitten mietiskelemään Kiinan suljettua mediaa ja hallituksen tiukkaa kontrollia valtion ohjaamisessa. Pian kuitenkin ajatukseni lähtivät sivuteille pohtien maailman jakoa mielessäni ”Länsimaihin” ja muihin. Näinhän totta kai voi ajatella, onhan maailman eri alueet niin erilaisia, mutta usein ajatuksiin hiipii tiedostamatta näkökulma länsimaista lähtöarvoisena (mihin muiden pitäisi pyrkiä) verrokkina, joka leijuu muiden maailmanosien yläpuolella. Yhtenä syynä tähän varmastikkin on omalla mittapuullamme korkealla pitämämme hyvinvointi, joka kieltämättä on korkeammalla tasolla kuin suurimmalla osalla maailman väestöstä. Mutta pahoin pelkään että toisena osatekijänä pelaa tiedostamattomasti vaistoissa elävä vierastus kaikkea outoa vastaan. Mitkä hyvänsä syyt ovatkin, on länsimaalaisiin tuntunut sitkostuvan kovasti mielikuva ja rooli yläluokkaisuudesta suhtautumisessa muihin maihin ja osiin.

Nähtäväksi jää kuinka tulevaisuudessa, sillä tulevaisuus tulee varmasti sekoittamaan kovasti maailman valtioiden rivijärjestyksiä. Länsimaat ovat ulkoistaneet ja suoltaneet rahaa halvemman rahan maihin surutta, ilman ajatustakaan että rahahanat maan sisään saattavat joskus hidastua tai loppua. Voipi hyvinkin olla että tulevaisuudessa länsimaat joutuvat katselemaan niska takakenossa tänne Kiinan suuntaan.
Esimerkki länsimaalaisen valtion järkevästä toiminnasta: Valtio ei sijoita rahojaan valtion sisälle (esimerkiksi nyt vaikka ei osta äitiyspakkauksen sisältöä kotimaisilta tuottajila), vaan sijoittaa rahat muihin maihin, kun niistä saa vähän halvemmalla. Näin valtio säästää rahaa budjestistaan, muttei siis sijoita rahoja omaan sisäiseen talouteensa. Ja kohta valtio ihmetteleekin miksei sen sisäisessä taloudessa raha pyöri ja työpaikat katoavat... ööö?
Sitten valtion täytyykin ottaa tiukka ote kansalaisistaan (joita varten valtio on olemassa & joiden etuja sen olisi tarkoitus ajaa) ja puristaa rahoja itselleen.
Seuraavaksi tuleekin sitten joku maa, jonka eka kirjain alkakoon vaikkapa K:lla, ja ostaa halvoiksi käyneet...noh, kaiken mitä kannattaa...

Mutta takaisin Kiinalaisiin! Suppealla otoksella otettuna minä, luonani käyneet suomalaiset ja suomalaiset joiden kanssa olen täällä jutellut, olemme saaneet huomata että kiinalaiset ovatkin aivan normaaleja ihmisiä, eivät ollenkaan niin erilaisia ja outoja tapauksia kuin alitajuisesti oletin. Paljonhan heitä on, kieli ja kielen kirjoitusasu ovat pohjautuneet täysin erilaiselle ajatustyylille, ja kansakunnalla pitkä, täysin erilainen historia, joten totta kai paikallinen tyyli, ajatusmaailma ja eläminen on täysin erilaista. Ei minulla ole toivoakaan ymmärtää Kiinalaisuutta, kun en Kiinalaiseksi ole syntynyt, mutta sen olen saanut huomata että kaikki me kuitenkin yritetään vain saada itsellemme mukava elämä. Keinot vain ovat erilaisia. Se että toisissa maissa (Lähi-itä kärjessä) huijaaminen koetaan arvostetuksi taidoksi, ei tee ihmisistä pahoja, vain erilaisia (ja ärsyttäviä). Kaiken kaikkiaan kiinalaiset tuntuvat olevan perusiloista kansaa, ja suurelta osin kansa kuitenkin tekee sen kokemuksen jonka minä maasta saan. Eli vaikka valtakoneisto onkin millainen hyvänsä, se kokemus jonka Kiinasta saan tulee ihmisiltä jotka täällä elävät.
Toisaalta, vaikka kiinalaiset ovatkin ”normaaleja” ja elämässä pyrkiminen samansuuntaista, on Kiinassa pelottavaa se, kuinka Kiinalaisten patrioottisuus lähentelee fanaattisuutta. Kiina voi tehdä ihan mitä vain kansan hurratessa takana kunhan toimet ovat Kiinan hyväksi. Kiina on yksi suuri perhe, jonka eteen jokainen yksilö tuo panoksensa. Yhteisö/perhe välittää vain omistaan, muut ovat ilmaa/sakkaa jolle voi tehdä mitä vain...huijata, polkea,… Fanaattisen patrioottiuden lisäksi Kiinalaisissa ihmisissä on pelottavaa se, kuinka he sokeasti luottavat ja ottavat vastaan kaiken mitä johto heille sanoo. Eivät tunnu kyseenalaistavan mitään mitä ylhäältä heille vuodatetaan. Kiina voi siis pelata maapallolla omilla säännöillään, ilman että sen koneisto(kansa) yskähtelee vastaan. Ja kun Kiina taitaa pikkuhiljaa olla tämän pallon rikkain maa, niin mielenkiintoinen tulevaisuus meillä tulee olemaan…

Ja nythän seuraan mielenkiinnolla miten asianlaita on Suomessa; voiko Suomen valtakoneisto tehdä mitä lystää, vai alkaako koneisto yskähtelemään tarpeeksi jotta ohjaaja joutuu myöntymään kansan tahtoon. Kyseessä siis tämä "hieno" ajatus nostaa eläkeikää. Toisaalta: Yhä harvempi kansalainen pystyy työskentelemään täyteen eläkeikään asti ja valtio säästää eläkemaksuissa... Montakohan työpaikkaa suomessa on tarjolla yli 65 vuotiaille? (tilastojahan riittää, joten senkin jostakin varmaan näkisi)
Kansan tahto eläkeiän nostamisesta (8.3.2009):
Vastaan 124000 (97.9%)
Puolesta 2672 (2.1%)
Yhteensä ääniä 126672
Lähteet
Adressi vastaan:
http://www.adressit.com/elakepaatos
Adressi puolesta:
http://www.adressit.com/elake65

Vai onko Suomikin jo siinä pisteessä että päättäjät voivat tehdä mitä haluavat, kansalaisten ottavan päätökset vastaan alistuneina. Se on ainakin varmaa että mikä hyvänsä tämän eläkeikä-käräjöinnin tulos onkin, Vanhanen on varmastikkin menettänyt lopunkin kansan luoton...jos sitä nyt on ollutkaan...

Tämmöistä ajatusvirtaa tällä kertaa…

Kiinalainen lauta

Viimeisimmän viikonlopun alku meni omalla painollaan työviikosta toipuessa, kaupassa käyden ja leväten siis. Mutta sunnuntaille olin suunnitellut itselleni vähän aktiviteettiakin.
Jo ennen Kiinaan tuloa olin mielessäni haikaillut Kiinan vuorten valloitusta, tai ainakin niiltä alastuloa laudan kanssa. Suomessa surffaillessani olin hoksannut että ihan Beijingin lähimailtakin löytyy jo useita lasketteluakeskuksia. Etukäteen tiesi jo uumoilla ettei Beijingin lähiöistä kannata odottaa Alppien luokkaa tarjoavia paikkoja, vaan parempi on varautua kohtaamaan suomen vuorten kokoluokka. Mutta sehän ei kuitenkaan menoa saa haitata! Jos Alppikokemuksia kaipaa, niin Kiinan pohjoisosista, Harbinin lähistöltä, voisi Kiinan alppeja löytyäkkin, jos on valmis kestämään ~-15C pakkasia. Minä en ollut, joten valitsin Nan Shanin ja aurinkoisen nollakelin.
Nan Shan sai siis olla paikka esittelemään Kiinan parasta laskumeininkiä, ainakin kaikki paikalliset töissä kehuivat Nan Shanin taivaisiin Kiinan parhaana laskettelukeskuksena...no joo, olihan se. Tuli mieleen erehdyttävästi Joensuun läheinen Mustavaara.
Sunnuntai-aamusta hyppäsin sitten klo08:30 lähtevään Nan Shanin omaan sukkulabussiin ja kohti lumimaailmaa. Ja kuinka ollakkaan, keskeltä kuivaakin kuivempaa "erämaa-asutusta" ilmestyi kukkuloiden keskelle pieni valkoinen töyssy, Kiinan huikein ja mahtavin laskettelukeskus! :)


Faktaa Nan Shanin laskettelukeskuksesta:
- Toiminta on täysin tykkilumen varassa, koska Beijingin alueella ei talvisaikaan sada koskaan paljoa lunta, joinakin talvina ei lainkaan.
- Vesivarat ovat Beijingissä ja lähialueilla täysin loppu, ja tilannetta helpottamaan onkin rakennettu monenmoista ratkaisua. Vesiputkea etelä-Kiinasta ja Hebeistä ym. Hebei on Kiinan kuivimpia aluita, joissa asukkailla on pula juomavedestä. Mikä siis onkaan parempaa kuin pumpata se Pekingiin tai ampua se ilmaan laskettelurinteille! Yksi juttu Beijingin vesipolitiikasta
- Päivälippu varusteineen 380juania.
- Varusteet (lumilauta & kengät) ok, ei valittamista.
- Hissilippu vain näön vuoksi roikkuu takista, ei leimata missään.
- Aloittelijoita paljon, lautaparkissakin viitsii treenata kun ei ole pro-laskijoita täynnä

No jos unohdetaan hetkeksi reaalimaailman ongelmat, niin sunnuntain lautailupäivä oli kaikenkaikkiaan varsin mukava. Aurinko paistoi ja aamuinen kylmä viima taukosi päivemmällä, ja oli hauskaa vain olla ulkona pois Beijingin ilmanrikasteista ja vielä aurinkoisessa säässä. Bussin virallinen lähtöaika siis 8:30, mutta osoittikin kiinalaisittain yllättävää järkevyyttä kun lähtikin liikkeelle jo aikaisemmin heti bussin täytyttyä (paikalla oli useampi bussi, joista siis yllättävän järkevästi, näin kiinassa kun ollaan, täytettiin ensin yksi bussi & lähti matkaan heti täytyttyään). Matkaan meni aikaa sellaiset 50min mennessä, tunti tullessa, vauhdikkaasti uutta JinCheng pikatietä pitkin.

Paikan päältä löytyi sitten tosiaan sellainen Laajavuoren/Mustavaaran kokoinen laskettelukeskus, joka siis täysin tykkilumen varassa. Vanhoja tuolihissejä kolme, ja aloittelijarinteisiin kapulat. Aamusta jonot eivät kovin pahat, mutta nopeasti päivän edetessä päädyin majoittumaan lautaparkin luokse, sillä kun oma pikkuköysihissi, kun jonot päähisseillä muodostuivat vitseiksi.
Mutta näin lautailijalle paikka oli mitä mainioin, ok streetti pikku hyppyreineen ja halfpaippeineen tarjosi mitä mainioimman leikkikentän päiväksi:)


Eilen napsahti sit Noksulta monimieliset ehdotukset työntekijöilleen. Palkkapakettia vapaaehtoisesta irtisanoutumisesta, palkattomista vapaista sapatteineen, toivomukset lomarahojen pidosta lomana (ennenkin ollut mahdollista, mutta asian markkinointi on kyllä hyvä idea, ja tuo nopeasti hyvät säästöt), ym.
Pitääkin tarkkaan harkita mitä itse tulee tekemään... Niinsanottua valintojen aikaa!

Suomi lähestyy, 24 päivää! Alkaa alitajunta jo muovaamaan tietoisuutta takaisinpaluuseen.
Mutta tätä ennen vielä äiti tulee viikoksi vieraakseni, ensi sunnuntaina, ja olenkin ottanut ensi viikon lomaksi. Tuleekin ens viikon kuluessa varmasti hyvästeltyä moni paikka äitin kanssa Beijingiä kierrostellessa.

Työviikko käynnistynyt paranemissa merkeissä

Olo alkaa pikkuhiljaa olemaan normaali, tai niin normaali kuin Pekingin ilmanlaadussa on mahdollista. Vähän sellainen fiilis että hengitystiet kuntoutuvat täysin vasta Suomen puhtaammassa ilmanalassa.

Tänä aamuna saatiin sitten lopultakin talven ensilumet! Ja just kun olin päässyt hehkuttamasta että tänne saapui kevät ja lämpöiset säät... Eli täkäläinen asiantuntemus on kohdillaan! Ilmanala on sellaista nollasta pariin pakkasasteeseen, joten lumi saattaa päivän vaikka pysyäkkin, mutta aika märkää on.
Täällä kun on tapana tehdä sellaiset sisätyöt kuin lattioitten pesemiset & lakaisut myös ulkona kaduilla, aina "Caution! Wet floor!" -kylttejä myöten, niin tämä petollinen lumi synnyttikin ulkona hyörinää, kun lakaisijat kokeilevat vimmalla puhdistaa kadut tuosta pahuudesta nimeltä lumi. Ja tottakai, kun kadut ovat märkiä, Pekingin kaikki "Wet floor!" -kyltit kannettiin ulos kaduille... että näin meillä kiinassa!


Ollut ajatuksissa nähdä maailmaa ens viikonloppuna. Yks vaihtoehto oli lähteä Harbinin seuduille lautailemaan, mutta -13C ei hirveesti kiinnostais, näin just sairastelleena pysyisin mieluusti lämpöisemmässä. Pitää vähän tutkia mihin junalla pääsis, kun ei huvittais jatkuvasti lentämällä liikkua... Tai sit pitää satsata reissuun viimeiseen viikonloppuun täällä, lähteä Santerin kans käymään jossain maailmaa parantamassa.

Töissä kunnon kiire päällä, mutta hyvä kun firma motivoi työntekoon ("bye bye luvatut ylennykset"). Avoimia työpaikkoja "sillä silmällä" katsellen...
Kuitenkin jaksoin ja ehdin tekaista paikallisten iloksi täksi aamuksi pikkuesityksen suomesta, ja Nokiasta suomessa (Nokian toimipisteet & kuvia näistä kaupungeista & luonnosta).


Ainiin! Kävin sunnuntai-illasta Santerin ja Santerin vanhempien kans Lao She teehuoneella uudemman kerran (minulle). Esitykset olivat onneksi kaikki vaihtuneet uusiin, ja kasvojen vaihtajakin oli vaihtunut parempaan versioon. Hieno paikka kyllä nähdä erilaista meininkiä.

Video tornipalosta

10.2.2009, 00:20, Beijing
CCTV Rakennuksen yhteydessä oleva 44-kerroksinen pilvenpiirtäjä paloi

Ei erikoisempia

Eipä täällä ole mitään erikoisempia sattunut... Kevätjuhla loppui joten ihmiset räjäyttivät räjähdevarastonsa taivaalle, yks pilvenpiirtäjä paloi, lintuinfluenssaa liikkeellä,... semmosta perusmeininkiä siis.

Elimistön väsytystaktiikka virusarmeijaa vastaan alkoi vihdoin tuottaa tulosta, ja elimistön taistelijat saivat motitettua väsähtäneen virusarmeijat. Viimeiset viruskannat saivat kuitenkin tehtyä viimeisen taisteluasemansa poskionteloihin joten vielä joudun niistelemään ja yskimään limoja ulos.
Kunto on siis päässyt kohenemaan pikkuhiljaa ja aloitin viikon loppupuolella kuntouttamiseni. Viikon pari 40min olohuonepyörälenkkiä ja tänään 75min lenkki. Tavoitteena oli polkea pari tuntia, mutta sairastelu tiputtanu kuntoa aikasen lailla. Toivon pystyväni nostamaan tipahtaneen kunnon parin viikon treeniviikolla. Sitten voisikin aloittaa oikean treenaamisen kesää varten. Pyöräsuunnistuksia ei ole montakaan, mutta tavoitteena käydä ajamassa ainakin pari maastopyörämaratonia kesän aikana.
Sairastellessa oli aikaa katsella televisiota, kun olo oli jatkuvasti todella väsynyt eivätkä aivot suostuneet syttymään säästöliekiltä. Joten katselin varastoon sitten Lost-sarjan kaudet 2-4, ensimäisen kauden katselin jo viime talvena. Kaksi ekaa kautta tästä sarjasta tuntui olevan pohjustusta, ja vasta kolmas kausi sai mielenkiintoni oikeasti heräämään. Nyt sarjasta on menossa viides kausi, joten vielä riittää kateltavaa.
Muutenkin on television ja läppärin ruudulta tullut tuijoteltua leffoja tai tv-sarjoja. Pyörälenkit pyörähtävät nopean tuntuisesti, kun samalla katselee jotain tv-sarjaa (Stargate, Lost, Journeyman,..) tai leffaa (tullut kateltua jo niin paljon leffoja, että tipahtanut laskuista, olisi pitänyt heti alussa alkaa pitämään listaa katsotuista).

Ainiin, 44-kerroksisesta kokosta vähän... 9-päivä helmikuuta oli kevätjuhlan/uudenvuoden juhlien viimeinen päivä, ja viimeinen päivä räjäytellä. Ja näin viimeisen päivän kunniaksi kiinalaiset päättivät sytyttää kokon, ja kiinalaiseen tyyliin kun kaikki halutaan tehdä suurennellen, sytyttivät sitten 44-kerroksisen pilvenpiirtäjän tuleen. Tai ehkä se oli sittenkin vahinko, tiedotusvälineiden mukaan palon syynä ilotulitteet joilla rakennuksen omistajat juhlahumussa menivät sytyttämään koko rakennuksen, mahto ottaa päähän...rakennuksessa oleva hotelli oli määrä avata kesällä, eli rakennus oli avaamista vaille valmis. Onni onnettomuudessa, kun rakennus oli viellä suljettu, ei tulipalossa tullut ihmisvahinkoja.
Palanut pilvenpiirtäjä sijaitsee ihan Z-talon(CCTV-torni) vieressä. Z-talo ei kuulemma vaurioitunut tulipalossa, ja jos olisikin vaurioitunut niin sen maininta voisi unohtua tiedotusvälineistä...täällä kun on tapana uutisoida vain ne uutiset jotka eivät vahingoita imagoa. Pilvenpiirtäjän palokin oltais haluttu varmasti pitää salassa, mutta oli vähän liian näkyvä juttu piilossa pidettäväksi, paloa kun seurasi muutama sata henkeä & länsimaiset tiedotusvälineet.





Itse ikäväkseni missasin parhaan tulishoun, kun lähdin illasta puol ysin maissa metrolla Qian Hai -järven luona olevalle alueella rakettimeininkiä ihmetteleen. Palava torni n.1km päässä asunnostani, ja tämä kokko oli tuolloin puol ysin mais "parhaimmillaan", mutta tästä tietämättömänä hyppäsin metrolla Guloudajie -asemalle ja siitä edelleen kävellen Qian Hai -järvelle. Kun tulin takaisin yhdentoista maissa sain tekstarin Tanulta tulipalosta jossa kertoi tulipalosta CCTV-tornin vieressä. Äkkiä parvekkeelle CCTV-tornin suuntaan katselemaan, ja aivan oikein, siellähän pilvenpiirtäjä oli tulessa! Nopeesti siirsin kamerasta kuvat koneelle, jotta sain tyhjää tilaa kuville ja videoille, ja lähdin tulipalokiireellä tapahtumapaikalle. Harvoinhan sitä pääsee näkemään pilvenpiirtäjien palamista!

Onneksi reissuni Qian Hai järven rannoille ei ollut kuitenkaan turha, vaan pääsin alueella liikkuessani näkemään monenmoista menoa. Räjähdysmeri oli kuin edellisen vuoden viimeisenä iltana, jatkuva äänimaailma. Lisäksi oli hurjan näköistä kun ihmiset räjäyttelivät vimmalla pois loppuja räjähteitään, kulkiessa sai olla tarkkana ettei joudu minkään räjähdekasan lähelle vahingossa. Yht'äkkiä saatoit nähdä jonkun pakenevan juoksujalkaa pois räjähdysten alta, sytytyslangat räjähteissä kohtuu lyhkäsiä. Järvi antoi hyvän alueen hienoille rakettiesityksille, visuaallinen anti oli hienoa!


Ainiin, ja sitten on ollut jopa mediassa asti lintuinfluensa-tapauksista, joten ajattelin jättää lintumarkkinapaikat väliin koko reissulta. Totuutta on tietenkin vaikea tietää, mutta kun kerran mediaan päässyt, on sairastumisia ja kuolemia tapahtunut varmasti useampiakin. Asumisolot, hygienia ja eläinten käsittely on maalaisilla/köyhemmillä täällä sellaiset, että tauti kuin tauti saa hyvät olot kehittyä ja levitä. Vanhan kansan neuvo olla koskematta kuolleisiin lintuihin pitää taaskin paikkansa...
Hyvä puoli on taas se, että kun Kiinan hallitus päättää jotain tehdä (lintuinfluensan torjunta) niin se kyllä sen tekee tehokkaasti. Se on taas toinen juttu kärsiikö joku toinen taho tässä tehokkaassa torjunnassa...

Postilaatikko

Ja taas päiväkirjan pidossa venähtänyt...tämä viikko jatkunut sairastelun merkeissä, köhää ja ääni käheänä. Maanantaina hain antibiootit ja jotain kiinalaisia lääkkeittä työpaikan lääkäriltä. Tiistaina, keskiviikon ja tämän päivän tehnyt töitä kotoa käsin.
Joten nyt siis kerralla päräytän tänne kolme merkintää...

Aloitetaan helpolla: Kiinalainen postilaatikko!


Vasen = Kiinan sisäinen posti. Oikea = Kansainvälinen posti

Lao She & Uusi käynti Hou Haille

Sunnuntai 1.2.2009
Näin ensimäisen pitkähiuksisen kiinalaismiehen! Soitteli kitaraa Qianmenin luona olevassa alikulkutunnelissa, ja soitteli sen verran hyvin että halus pari juania heittää:)
Tämä & vielä kun löydettiin hieno alue Memory-baarineen, tälle viikolle onkin osunut omahenkisiä löytöjä:)

Muuten sunnuntaipäivä sujui minulta sohvan pohjalla sairastaessa. Flunssa on ottanut minut kunnolla otteeseensa. Mielessä oli kirkkaana pisteenä päästä seuraavana päivänä työpaikan lääkäriä näkemään ja saamaan jotain troppia oloa helpottamaan.
Sunnuntai-iltana suuntasimme kuitenkin Hannan kans ulos ja metroilimme itsemme Qianmenille ja kiinalaiseen tyyliin ylittelimme tiet ja kävelimme Lao She teehuoneelle (parisataa metriä Qianmen Southwest uloskäynniltä länteen). Aikaisemmin päivällä olimme käyneet syömässä Guomaon eteläpuolella olevalta Soho-alueelta löytyvässä kasvisravintolassa. Annokset osoittautuivat kohtuuedullisiksi, mutteivat mitenkään erikoisen mainioiksi. Ok, muttei niin erikoista että olisi mentävä uudelleen.

Lao She teehuoneella saimme pöytäpaikat varsin kiinalaisvaltaisesta pöytäseurueesta. 9-hengen pöytiä, joihin myydään yksittäispaikkoja. Olimme ostaneet pikkusen tavallista kalliimmat liput, kun halvimmasta luokasta ei olisi enää saannut kuin hajapaikkoja. Halvimmat olisivat maksaneet 180RMB, meidän paikat 220RMB, ja kalliimmat satasia enemmän. Paikkamme osoittautuivat onneksemme hyviksi, ja näimme esitykset hyvin.
Ilta koostui monista pikkuesityksistä, yhteensä 1h20min. Teeseremonioita (joiden näkemiseen olisi tarvinnut kylläkin kiikarit), tanssia, oopperaa, taikuria, akrobatiaa, kongfua ja kasvojenvaihtoa. Hauskoja pikkuesityksiä, mutteivat päässeet laadulla lähellekkään sitä, mitä varsinaiset ooppera, akrobatia tai kongfu esitykset ovat omissa teattereissaan. Kasvojenvaihtoshow oli taas hauskaa kateltavaa, vaikka aiemmin Beijing Night Showssa näkemämme esitys olikin paljon hienompi. (Beijing iltashown jälkeen minulla ei ollut hajuakaan miten esittäjä kasvoja vaihtoi, mutta Lao Shen esittäjä teki vaihdot niin, että vaihdot näki...kädellä veti, päällä heilautti, ei jäänyt epäselväksi mistä kasvolevy naaman eteen vilahti).

Niinhän se menee, että mitä enemmän jotain näet, sitä kriittisempi olet. Olen nyt nähnyt useampia esityksiä täällä, että alan jo vertailemaan esityksiä toisiinsa. Enää en koe ensinäkemisen riemua, vaan heti tiedostomattani mietin "toi temppu tehtiin siellä toisessa teatterissa hienommin". Sääli:(

Hienointa Lao Shessä olivat puitteet, todella hienon näköistä, moderni versio entisaikaisesta teehuonemeiningistä!

Seuraavana päivänä, maanantaina, minulla olikin taas tiedossa työpäivä, ja mielessä työpaikan lääkärille meno. Puolkymmenen bussil töihin, sähköpostien purkaminen lomaviikon jälkeen, ja lounaan jälkeen suoraan hakemaan lääkitystä vaivoihin. Muutama tunti töitä paiskoen ja 15:30 bussilla takas kotia. Tiedossa olikin tämän reissun viimeinen yhteisilta Hannan kanssa:(
Suuntasimme kulkumme pian Guomaon metroasemalle (A-sisäänmeno) ja linjalla 1 Jianguomen asemalle, jossa vaihto linjalle 2 ja sillä Guloudajie asemalle. Eli takaisin lauantain löytökohteeseen! Kävelimme Memory-kahvilan ohitse kun näimme varjon pyyhkäisevän edessämme vauhdilla sivuun. Vaistot toimivat ja jalat ottivat askeleita sivuun ennen kuin RÄJÄHTI! Vähän korvissa kyllä tuntui...
Vaikka vuosi vaihtui jo, on Peking vieläkin sissi-iskujen kohteena, tämän tästä kuulee jonkun räjähdyksen jossakin.
Katua kävelessämme näimme monennäköisiä mielenkiintoisia pikkuravintoloita, jotka olivat ikäväksemme vain ihan täyden näköisiä ja menimme lopulta syömään yhteen isompaan siistin näköiseen ravintolaan. Paikka oli periaatteessa siisti, mutta tyypilliseen kiinalaistapaan yksi iso huone joka kaikui syöjien metelistä. Olimme itse paikalla vähän kuuden jälkeen, ja paikka oli tupaten täynnä ihmisiä. Seitsemän maissa huomasimme paikan todella tyhjäksi. Sama huomattu ennenkin, kiinalaiset syövät kohtalaisen aikaiseen illallisensa, seitsemän jälkeen ravintoloissa on hyvin tilaa.


Illallisen jälkeen kävelimme Qian Hai järven/lammen rannalle katselemaan elämää ja totesimme taas alueen olevan meitä miellyttävää. Järven rannalla menimme jo lauantaina huomaamaamme Jazz baariin, joka sijaitse toisessa kerroksessa ja näytti tarjoavan hyvän näköalan järvelle. Kohta olimmekin baarin ainoat asiakkaat (ennen meitä ei asiakkaita ollut), ja paikka olikin hieno. Tunnelmaltaan juuri meille sopiva, jazz musiikki soi ja kynttilät loivat hämärää valoaan.
Juomien hinnat olivat paikallisittain kalliit, mutta paikka itsessään oli niin hieno, kynttilänvaloineen ja näkymineen järvelle, että mieluusti osti juoman ja nautti olemisesta.

Siinä istuskellessamme näimme myös ensimäistä kertaa paperilyhdyn lentämässä järven päällä. Mystisen näköistä, punainen lyhty kynttilöineen liisi rauhallisesti jään päällä pikkuhiljaa nousten kohti mustaa taivasta, valopilkun muuttuessa yhä pienemmäksi, kohta näyttäen pieneltä tähdeltä taivaalla (tai lentokoneelta, mutta sanotaan tähdeltä koska se kuullostaa paljon tunnelmallisemmalta, jookos;).


Tuo maanantai-iltana, nyt torstai-ilta. Tiistai-aamuna kävin saattamassa Hannan lentokentälle kun hän läks takas suomeen:( Ti, ke ja tämä päivä kotitöissä kun olo niin huono ettei työpaikalle ole ollut asiaa. Huomenna tarkoitus mennä näyttäytymään töissä.
Ilmat lämmenneet, 8C lämpöisiä päiviä.
1.5kk jäljellä täälläoloa!

& Ulkona räjähtelee! (taas ne sissit tekee iskujaan. Kuulemma sissi-iskut jatkuvat aina 9.2 asti, jolloin lamppujuhla ajaa sissit matkoihinsa.)