Suomi ja raikasta ilmaa

Nopeasti sitä tuntuu tänne suomeen sopeutuvan. Nyt kiina-aika tuntuu jo kaukaiselta asialta, vaikka vasta kolme päivää sitten vielä Pekingissä olin.

Eniten ehkä Suomesta odotin puhdasta ilmaa ja sinistä taivasta. Ja onnekseni Hanna olikin järjestänyt keväistä auringonpaistettu paluuni kunniaksi!


Perjantaina neljän jälkeen Helsingissä, kone "yllättäen" reilun tunnin myöhässä. Tavaroitten purkamista ja pyykinpesua ja kävelylenkki ulkosalla kotiseutuja ihmetellen. Lauantaina lähdettiin nauttimaan loistavasta kevättalvisesta säästä Munkkiniemen rantaan retkiluistimiemme kanssa. Kevätaurinko oli nostanut luisteluradan reunoille vähän vettä jo, mutta muuten jää varsin hyvässä kunnossa. Kelpasi luistella ja katsella lähistöllä meneviä leijahiihtäjiä/lautailijoita.
Sunnuntaina taas otettiim pertsansukset ja suhautettiin bussilla (345) Vihdintietä pitkiin Luukkiin hiihtoretkeilemään. Latu oli saanut varsin peittävän havunneulakattauksen, eli latujen kunto oli aikasen heikko, mutta aurinkoinen kevät sää oli tarpeeksi nostattamaan hyvään mieltä. Ihan loistavaa päästä olemaan aurinkoisessa kevätsäässä hengittämässä puhdasta ilmaa! Ja kuinka taivas voikaan olla noin sininen! (Pekingissä kun sinitaivaskeleilläkin sinisyyden harmaantaa pieni savuisuus)

Töissä riittää tekemistä nyt... pitää kirjailla Kiinajälkivointeja myöhemmin vielä.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Aloin selvästikkin odottaa suomeen paluuta mielessäni paria viikkoa etukäteen, kun mieli laskee tapahtumien viimeistelyitä...
...viimeinen kiinanopetuskerta...
...viimeinen koulutuspäivän pito...
...viimeinen perjantai...lauantai...sunnuntai...
...viimeinen pullataikinan teko...
...viimeinen turistoituminen (olympia-aluetta kierrostellen)...
...viimeinen pyörälenkki (olohuoneessa)...
...viimeinen kameran paristojen lataus...
...viimeinen pyykinpesu...
...viimeinen siivoojien visiitti...
...viimeinen...
...jäähyväiset Kiinatyökavereille...
...ja nyt loppujen lopuksi edessä viimeinen päivä kiinassa!

Menneestä viikosta:
Kävin viime lauantaina pyörähtämässä, tai siis puolet päivästähän sinne hurahti, Olypia-alueella. Tarkkaavainen blogin lukija voikin tässä vaiheessa ihmetellä "Etkös sie siellä jo käynyt kertaalleen?", niin kävinhän minä vilkaisemassa paikkaa jo viime syksynäkin, mutta silloin alueeseen tutustuminen oli varsinainen pikapyörähdys.
Tällä kertaa kelpasi alueella oleskella pitempäänkin. Olin aamusta saanut kuntoiltua, ulkona toistakymmentä astetta lämmintä ja keväinen aurinko paistatti siniseltä taivaalta. Lähdin liikkeelle puolelta päivin, ja hengailin ihmisiä ja leijoja katsellen alueella ilman kiirettä minnekkään. Loistava keväinen päivä oli houkutellut alueelle paljon ihmisiä. Oli leijojen lennättäjiä, wavelautailijoita (en tiedä virallista suomenkielistä termiä, englanniksi "Wave skateboarding", rullaluistelijoita, muuten vain ulkoilijoita,... Rullaluistelumenoa katsellessa alkoi kyllä kaipaamaan rullia jalkoihin, olis ollut mukava viilettää auringonpaisteessa. Ja mielenkiinnolla seurailin myös "Aaltorullalautojen" menoa, jos vain olis yksi huoneisto kaikelle harrastusvälineistölle...ja aikaa harrastaa kaikkea...
Pääsin taas opettelemaan tähtenä elämisen vaivoja, parin tyypin albumia pääsin taas koristamaan (pari >20v kundia olivat niin innoissaan näkemisestäni etten viittinyt kieltäytyä yhteiskuvasta...onpahan tarinaa kerrottavana kuinka tapasivat suuressa maailmassa valkoisen isonenän).


Alkukesäisissä säissä Olympia-alue jätti mukavan lopputunnelman Pekingistä. Ja koko kuluva viikko on ollut kesäisen lämmintä, yli 20C. Ja vaikka ilma onkin savuista, tekee lämmin mukavan olon. Oudoltä kyllä tuntuu se, että ilman lämpötila muuttui parissa päivässä talvitakista huppariin. Kyllä kelpaa!

Ainii, Nokialla oli toissaviikolla N-Gage -tempaus, jossa firman sisäisesti markkinoitiin surullisen kuuluista N-Gage -nimikettä. Alkujaanhan kaukaisessa historiassa, 2004-2006, N-Gage oli nimike Nokian pelikäyttöön tarkoitettulle luurille. Ensimäiset N-Gage luurit saivat hupaisaa "Mikki hiiri" -kuuluisuutta siitä, kun pelipuhelimeen puhuttiin hassusti, pitäen puhelinta pystyasennossa (muodosti Mikki hiiren korvan käyttäjälle). Noh, mutta joka tapauksessa tämä N-Gage nimike on jatkanut elämäänsä, eikä se enää nykyään tarkoita mitään tiettyä puhelinta, vaan nykyään se tarkoittaa Nokian luurien tukemaa pelisoftaalustaa & tarjoajaa. Eli N-Gage on ohjelmisto puhelimessa jonka kautta käyttäjä pystyy lataamaan ja pelaamaan pelejä. Ja kun uusissa (kalliimman pään) puhelimissa on sisällään 3D kiihdytin, niin pelit ovat yllättävänkin hienoja. Viime viikkoinen Nokian sisäinen N-Gage tempaus yllätti minutkin kuinka hienoja pelejä Nokian luurit pyörittävät!
Pienenä markkinointitempauksena nauhoitin pätkiä peleistä joita asentelin luuriini:


Nyt lähden käväisemään vielä viimeisen kerran kuntosalilla & saunassa piipahtamaan. Sitten ihmettelen vielä tavaroitten pakkailua (olen pakannut suurimman osan, ja jotenkin pitäisi saada vielä loput tavarat saada mahtumaan jo melkein täysiin laukkuihin) ja katson josko ehtisin käväisemään parturissa (miten kummassa sen olen unohtanut/jättänyt näin viimeiseen päivään...). Sitten iltapäivällä Santerin kanssa käväisemään elektroniikkamarketissa (pitäähän sekin nähdä) ja syömään. Santeri jatkaakin täällä vielä toiset puolivuotta, ja ties vaikka pidempääkin, lokaalilla sopimuksella kun on. Hirveempiä en tänään enää ostele, kun ei laukkuihin yksinkertaisesti enää mahdu mitään.

Kohta siis suomessa! Vähän samanlainen kaihoisa olo kuin vaihto-opiskelujen jälkeen aikanaan, niin kauan asustellut täällä että ehtinyt vähän juuria työntämään paikan pinnan alle ja työkavereihekkin tottua. Ja tietää ettei välttämättä työkavereita näe uudelleen... Pekingissä tosin luultavasti tulen vielä käymään joskus hämärässä tulevaisuudessa. Mutta mukava kyllä palata suomeen! James Li:n kanssa olen samaa mieltä, eilen kun kysyin häneltä mitä hän kaipaa Suomen vierailultaan. Eniten suomesta kaipaan raikasta ilmaa ja sinistä taivasta. Eilen oli Jamesin, Xiangpun, Daisyn ja kahden tiimin alihankintatyöntekijän kanssa jäähyväis hieronta+illallinen. Yllätyksekseni myös Jennefer tuli paikalle, siis Neusoftin tiimin vetäjä. Hieronta oli rentouttava, Xiangpun kanssa otettiin kokokehohieronta kun muuta ottivat jalkojenhieronnan. Hieronnan jälkeen menimme Yunnanilaiseen ravintolaan syömään maustetunmakoisia kiinaherkkuja. Mukava iltama kyllä, vaikka kiinalaiseen tyyliin kaikki katosivat paikalta varsin liukkaasti kun ruoka oltiin syöty. Kiinalaiset eivät harrasta jutustelua, vaan katoavat vähin äänin paikalta heti kun pääasia on tehty. Eli kun illallisen tavoite (syöminen) on täytetty, niin mitäs sitä enää ravintolassa oleilemaan...

Suomesta käsin vielä hienosäädän näitä päiväkirjamerkintöjä ennen "julkaisua". Tarkoitus tulostaa värikuvineen ulos tämä ja nitoa lehdeksi/pikkukirjaksi, jää mukava muisto täälläolosta.

Zaijian!

ps. ties vaikka saisin tuon kiinavideon valmiiksi suomessa kotikoneella, jossa parempi editointisofta.

7 päivää ja 7 yötä

Ennen Hannan tänne tuloa en tuntenut kovinkaan hyvin Beijingiä, enkä näin ollen suoriutunut kovinkaan kelvollisesti matkaoppaan tehtävistäni Hannan saapuessa tänne. Asia meni enemmänkin niin päin, että Hanna tutustutti minua Beijingiin. Loppujen lopuksi kierrostelimme ja tutustuimme Beijingiin Hannan kanssa sen verran hyvin, että ajattelin uskaltautua yrittää matkaoppaan toimia paremmalla onnella.

Sepon matkatoimisto on perustettu Santerin pitämän Halpamatkojen innoittamana, ja ensimäisiksi asiakkaikseni sainkin kolmisen viikkoa sitten Santerin vanhemmat, joille järjestin unohtumattoman illan LaoShe teehuoneella.
Olen imenyt opit matkatoimistoon mentoriltani Halpamatkoilta, ja Sepon matkatoimisto perustaa oman toimintamallinsa sieltä kiinalaisesti kopioit..siis ideoituun ihan uuteen ideaan ja lausahdukseen: "HalpamatkatSepon matkatoimisto laskee onnen ja asiakkaiden pitkämielisyyden varaan".

Sepon matkatoimisto huolehti taasen eilisaamuna (sunnuntaina) yhden asiakkaan tyytyväisenä taksille ja lentokentälle. Kyseessä oli äitini, joka tuli katsastamaan poikansa elinolot Kiinanmaalla. Vierailu sisälsi viikon täsmäohjelman Beijingiä, johon sisältyi kaikki mitä asiakas halusi.
Ja asiakashan halusi juuri sitä mitä matkatoimisto kulloinkin tarjosi!

Opastus ja majoitus Beijingin arvokkaimmalla bisnesalueella ei ole halpaa. Ja viikon opastus ja majoitus CBD alueella 23-kerroksessa maksoikin neljä pussia ruisleipää, yhden pussin rieskaa ja muutamia pusseja erilaisia lakritseja.


Matkatoimiston yksittäinen asikas, siis äitini:), lenteli paikanpäälle edellisen viikon sunnuntai-aamuksi. Matkotoimisto oli järjestänyt matkaa edeltävää lisäjännitystä tilaamalla Finnairin lentäjiltä pientä lakkoleikkiä juuri ennen äitini tänne tuloa. Näin mieli pysyi matkalaisella vireänä jo ennen tänne tuloa.

Viikon matkapaketti piti tällä kertaa sisällään muun muassa seuraavanlaista:
Säävaraus: Tälle viikolle matkatoimistomme oli tilannut sopivan sekoituksen erilaisia sääpäiviä. Ensivaikutelmahan on tärkeä, joten maahantulopäiväksi tilasimme aurinkoa siniseltä taivaalta. Mutta haluamme kuitenkin jättää asiakkaillemme realistisen kuvan Beijingistä, joten seuraaville kolmelle päivälle tilasimme savusumua hajun kera. Muttemme halua venyttää asikkaan kärsivällisyyttä liian pitkälle, joten tarjosimme reissun loppupuolelle taas aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä.

Viikko-ohjelma (hyvissä ajoin kirjattuna, siis näin kätevästi viikon jälkeen):
Sunnuntaina 1.3
Saapuminen & nouto lentokentältä. Majoitukseen saavuttaessa rekisteröinti ja patjan tilaaminen asuntoon. Lepotauko ja tavaroitten purkaminen. Lähtiessä tilataan patja asuntoon. Taivaantemppelillä käynti, jonka jälkeen tutustumiskierros silkkipeittojen tekemiseen viereisessä silkkikaupassa, jossa "tilattu" opas aloittikin kierroksen heti saavuttuamme. Silkkikaupan vierestä bongataankin, etukäteen suunnitellusti, Pearl market, johon nopea tutustumiskäynti jotta vieras pääsee kokemaan vähän kiinalaista kaupantekoa ("Sinä haluat tämän! Halvalla lähtee!", koskaan ei näissä marketeissa myyjä vetoa tuotteen laatuun, vain halpuuteen!). Pearl marketissa käynnin jälkeen piipahdamme kotimatkalla Friendship kaupassa, ja sieltä menemme asunnon peruskiinalaiseen lähiravintolaan. jonka jälkeen jälkiruokajäätelö asunnon viereisessä perikiinalaisessa tanskalaisessa Häägen Dagzissa.
Asunnolle saavuttaessa tilaan patjan asuntoon. Asunnolla lepoa patjaa odotellan, ja kohta käynkin tilaamassa patjan asuntoon. Saan kuulla että työntekijät lopettivat jo vuoron "Sopisiko huomenna?". Ei sovi. Patja tulee 10min kuluttua, seuraavaksi siivojat(3) tulevat lakanoitten kanssa ja ihmettelevät missä peitto ja tyynyt. Ja kohta(30min) kulutta peitto ja tyynytkin saapuvat ja matkalaisella on näin kätevästi järjestynyt yösija Beijingin rikkaalle CBD alueelle! Sepon matkatoimistoon voi aina luottaa!

Maanantai 2.3
Aamulla maanantai-illan ohjelma alkaakin pikkuhiljaa selkeytymään, ja juuri ennen kiellettyyn kaupunkiin lähtöä varaankin illaksi paikat Pekingin Oopperaan Huguang kiltatalolla. (Yhteistyökumppanimme).
Tämän jälkeen äiti saakin ruuhkametro-kokemuksen, kun menemme metrolla Tiannanmenin-aukion pohjoisreunalle, josta pääsemme kielletyn kaupungin alueelle. Kierrostelua kielletyssä kaupungissa, jonka jälkene kiipeäminen Jingshan puistokukkulan huipulle ihailemaan kaupungin savuisia näkymiä (ilma oli keskimääräistä savustuneempaa).
Sitten Wangfungjing ostoskatu läpi kävellen taas ruuhkametrolla asunnolle.
Illaksi menimmekin katsomaan hyvissä ajoin varattua Peking oopperaa. Olimme Hannan kanssa tarkastaneet saman paikan, ja saman pöydän, aikaisemmin, ja olipahan lippujen välittäjäkin tuttu (oli oikein innoissaan kun jo toista kertaa käytän hänen palveluitaan).
Huguang kiltatalolle menimme Qianmenin kautta, josta kävelimme entisöidyn kävelykadun ja vilkkaan Hutong ostoskadun kautta oopperapaikalle. (tämä entisöity katu on pohjois-etelä suuntainen katu, joka lähtee Qianmenin eteläpäädystä)


Peking oopperaa oli mukava katsella teetä hörppien. Oopperassakin on näköjään jatkotarinoita, kun tarina jatkui siitä mihin se viimeksi loppui, kun Hannan kans olimme katselemassa. Tälläkertaa esityksiä on vain kaksi, yhdellä väliajalla höystettynä. Edellisestä kerrasta poiketen meno on rauhallisempaa, koska äitini ei pidä liiallisesta akrobatiasta ja taistelusta.

Tiistai 3.3
Aamusta Yaxiu (Yashow) rättimarkettiin räätäleitä kiertelemään. Yritämme löytää tasaista samettikangasta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Jotain sähköistä keinosamettia olisi löytynyt. Piipahdamme lähellä olevassa toisessakin räätälissä, ilman tulosta (samalla huomaan että Lisa Taylor räätälin tilat ovat remontissa).
Tämän jälkeen huristelemme taksilla Huihai(HouHai) -järvialueelle kierrostelemaan, josta käyskentelemme erinnäisiä hutong kujia ja katuja pitkin Xidan-ostoskadulle, josta löytyi kohtalaisen iso XiDan-ostoskeskus. Mitään ei ostettu.
Ostoskadulta nappaamme taksin ja menemme piipahtamaan Hannan löytämällä Maliandao teekadulla. Tämän jälkeen suuntaammekin takaisin asunnon läheisyyteen ja syömään.

Keskiviikko 4.3
Matkatoimisto oli varannut hyvissä ajoin vaellusmatkan Beijingin lähikukkuloille Beijinghikers.com nettisivuston kautta. Karkasimme siis heti aamusta sankkaa savusumua kukkuloiden sumuun. Vaellukseen sisältyi loistoateria vaelluksen jälkeen. Ruoka oli loistavaa, ja sitä oli paljon!
Hyvissä ajoin kotosalla, joten pikkulepoilun jälkeen mutka Silkkimarketilla & läheisellä räätälillä, josta tilasin itselleni pitkän (en kuitenkaan kokopitkää, vaikka vähän meinasin) kashmirtakin puuvillavuorella.




Torstai 5.3
Aamupäivän kuntoilun jälkeen opas on valmis viemään vieraansa ulos aurinkoon. Suhauttelimme taksilla koko matkan kesäpalatsiin, asiakas kun oli saanut jo tarpeeksi ruuhkametrokokemuksia. Kesäpalatsia kelpasikin katsella ja ihastella rauhassa käveleskellen. Löysipä äiti täältä kirjakaupankin, josta sai ostettua perinnemusiikkia.
Jälleen toteamus, kesäpalatsi on Beijingin parhaita nähtävyyksiä (lyö kielletyn kaupungin helposti).
Kesäpalatsista ruuhka-aikaan taksilla Friendship kauppaan, äiti halusi tutkia silkkituotteita vähän lisää. Sitten syömään ja kotia.


Perjantai 6.3
Äitillä viimeinen "vapaa päivä" Beijingissä. Rauhallista kierrostelua ja auringosta nauttimista (ihmeellisen hyviä säitä!). Traders hotellin taksipalvelua käyttäen Tiannanmenin aukion läheisyyteen, jossa pieni kierros kielletyn kaupungin itäpuolella olevassa pikkupuistossa ja sitten Tiannanmenin aukiolle. Sieltä jatkoimme Qianmenin viereiseen silkkikauppaan, ja edelleen viereiseen hutong alueelle. Hutong kierrostelua, syömistä, aitoa kiinatunnelmaa. Kotimatkalla piipahdus vielä uudemman kerran tutuksi tulleessa friendship storessa, äiti osti silkkikaavun(tms.) itselleen. Sit vielä piipahdus tutussa teekaupassa, jossa omistaja otti meidät ilolla vastaan. Teeostoksia, kiinanpuhumisen yrittämistä (esittelin äitin äitikseni & kerroin että olen Nokialla töissä), ja pois lähtiessä kauppias intoutui antamaan äitilleni lahjaksi pienen teekupin (Kyllä Sepon matkatoimisto osaa järjestää:)

Lauantai 7.3
Kiinanmuuri on ehdoton kohde Beijingissä käydessä, ja siihen kannattaa satsata. Joten Sepon matkatoimiston ainoa työntekijä, Seppo, olikin käynyt etukäteen luotsimassa parhaan paikan ja reitin tätä varten. Ehdottomasti ainoa hyväksyttävä keino nähdä ja kokea Kiinanmuuri on tehdä sillä vaellus! Parhaaksi tähän on osoittautunut yhteistyökumppanin Beijinghikers.com järjestämät vaellusreissut Jiankoulta Mutianyulle. Matkatoimistomme haluaakin aina tuottaa asiakkailleen lähtemättömät muistot, joten mikä voisi olla parempi keino tuottaa lähtemätön muisto kuin viedä korkeista paikoista pelkäävä korkealle! (Äiti tahtomalla tahtoi lähteä vaellukselle, eikä antaa korkean paikan pelon estää kokemukselta. Ja täytyy sanoa että hyvin äiti selvisi, kyseinen Kiinanmuurivaellus kun ei ole helpoimmasta päästä, vaan vaelluspätkällä tarvitsee välillä käsiä apuna ja muurilla on kohtalaisen jyrkkiä rappuspätkiä, vähän kuin tikapuita menisi. Hattua nostan, kyllä äiti uskaltaa & tämä opas voi olla ylpeä äitistään:)

Illalla kävimme koestamassa tilattua kashmirtakkia, johon puuvillavuoren olin tilannut erikseen. Yllätys olikin suuri kun puuvillakankaan sijasta olikin laittanut takkiin toppauksen(2-3mm)!! Noh, puuvilla villana, kangas kankaana...olihan se villakin puuvillaa, DOH! Kävimme Take5:ssa pitzalla ja pohtimassa mitä takin kans tekee; jättääkö ottamatta (aina tilatessa maksetaan käsiraha, mutta tässä vaiheessa aloin jo miettimään josko antaisin pitää koko käsirahan, ja tilaisin takin muualta). Päätin mennä käymään liikkeessä uudestaan(liike 100m Take5:sta), ja vaatia toppaukset pois. Keskustelun jälkeen päädyimme kompromissiin, toppaukset lähtisivät hihoista, ja laittaisi tilalle puuvillaKANKAAN, torson kohdalle 2mm toppaus jäisi. Oli nimittäin päättänyt ommella toppauksen sen verran tiheästi ristiin, että olisi ollut kohtalaisen vaikea sitä siitä irroittaa... Päätin taipua kompromissiin, sillä käsien kevennys keventäisi takkia tarpeeksi. Halusin alkujaan takista vähän lämpöisemmän kuin pelkän ohkaisen kashmirvillan, laitattamalla kashmirin ja silkkivuoren väliin lisävuoren puuvillasta, mutta lopputuloksena saankin vähän lämpöisemmän takin kuin alkujaan ajattelin. Käyttö sitten osoittaa millainen takki oikeasti on. Muuten takki istui hyvin, mitä nyt kaulusta joutuu suurentamaan. Oli ottanut paljon mittoja, mutta unohtanut mitata kaulani ympäryksen.

Sunnuntai 8.3
Aamulla herätys klo06:30 (oppaalla 07:10) ja taksille opastus klo07:50. Taksin saamisessa matkatoimistomme käyttää vanhaa tututtua yhteistyökumppania Traders hotellia, jonka edestä taksi löytyy varmuudella, ja portterieeri kertoo kuskille mihin menossa. Hyvästelyt hotellin edessä ja äitini kurvasi taksissa kohti kotimatkaa!

Ajatus(tasa)virtaa

Aloin sitten mietiskelemään Kiinan suljettua mediaa ja hallituksen tiukkaa kontrollia valtion ohjaamisessa. Pian kuitenkin ajatukseni lähtivät sivuteille pohtien maailman jakoa mielessäni ”Länsimaihin” ja muihin. Näinhän totta kai voi ajatella, onhan maailman eri alueet niin erilaisia, mutta usein ajatuksiin hiipii tiedostamatta näkökulma länsimaista lähtöarvoisena (mihin muiden pitäisi pyrkiä) verrokkina, joka leijuu muiden maailmanosien yläpuolella. Yhtenä syynä tähän varmastikkin on omalla mittapuullamme korkealla pitämämme hyvinvointi, joka kieltämättä on korkeammalla tasolla kuin suurimmalla osalla maailman väestöstä. Mutta pahoin pelkään että toisena osatekijänä pelaa tiedostamattomasti vaistoissa elävä vierastus kaikkea outoa vastaan. Mitkä hyvänsä syyt ovatkin, on länsimaalaisiin tuntunut sitkostuvan kovasti mielikuva ja rooli yläluokkaisuudesta suhtautumisessa muihin maihin ja osiin.

Nähtäväksi jää kuinka tulevaisuudessa, sillä tulevaisuus tulee varmasti sekoittamaan kovasti maailman valtioiden rivijärjestyksiä. Länsimaat ovat ulkoistaneet ja suoltaneet rahaa halvemman rahan maihin surutta, ilman ajatustakaan että rahahanat maan sisään saattavat joskus hidastua tai loppua. Voipi hyvinkin olla että tulevaisuudessa länsimaat joutuvat katselemaan niska takakenossa tänne Kiinan suuntaan.
Esimerkki länsimaalaisen valtion järkevästä toiminnasta: Valtio ei sijoita rahojaan valtion sisälle (esimerkiksi nyt vaikka ei osta äitiyspakkauksen sisältöä kotimaisilta tuottajila), vaan sijoittaa rahat muihin maihin, kun niistä saa vähän halvemmalla. Näin valtio säästää rahaa budjestistaan, muttei siis sijoita rahoja omaan sisäiseen talouteensa. Ja kohta valtio ihmetteleekin miksei sen sisäisessä taloudessa raha pyöri ja työpaikat katoavat... ööö?
Sitten valtion täytyykin ottaa tiukka ote kansalaisistaan (joita varten valtio on olemassa & joiden etuja sen olisi tarkoitus ajaa) ja puristaa rahoja itselleen.
Seuraavaksi tuleekin sitten joku maa, jonka eka kirjain alkakoon vaikkapa K:lla, ja ostaa halvoiksi käyneet...noh, kaiken mitä kannattaa...

Mutta takaisin Kiinalaisiin! Suppealla otoksella otettuna minä, luonani käyneet suomalaiset ja suomalaiset joiden kanssa olen täällä jutellut, olemme saaneet huomata että kiinalaiset ovatkin aivan normaaleja ihmisiä, eivät ollenkaan niin erilaisia ja outoja tapauksia kuin alitajuisesti oletin. Paljonhan heitä on, kieli ja kielen kirjoitusasu ovat pohjautuneet täysin erilaiselle ajatustyylille, ja kansakunnalla pitkä, täysin erilainen historia, joten totta kai paikallinen tyyli, ajatusmaailma ja eläminen on täysin erilaista. Ei minulla ole toivoakaan ymmärtää Kiinalaisuutta, kun en Kiinalaiseksi ole syntynyt, mutta sen olen saanut huomata että kaikki me kuitenkin yritetään vain saada itsellemme mukava elämä. Keinot vain ovat erilaisia. Se että toisissa maissa (Lähi-itä kärjessä) huijaaminen koetaan arvostetuksi taidoksi, ei tee ihmisistä pahoja, vain erilaisia (ja ärsyttäviä). Kaiken kaikkiaan kiinalaiset tuntuvat olevan perusiloista kansaa, ja suurelta osin kansa kuitenkin tekee sen kokemuksen jonka minä maasta saan. Eli vaikka valtakoneisto onkin millainen hyvänsä, se kokemus jonka Kiinasta saan tulee ihmisiltä jotka täällä elävät.
Toisaalta, vaikka kiinalaiset ovatkin ”normaaleja” ja elämässä pyrkiminen samansuuntaista, on Kiinassa pelottavaa se, kuinka Kiinalaisten patrioottisuus lähentelee fanaattisuutta. Kiina voi tehdä ihan mitä vain kansan hurratessa takana kunhan toimet ovat Kiinan hyväksi. Kiina on yksi suuri perhe, jonka eteen jokainen yksilö tuo panoksensa. Yhteisö/perhe välittää vain omistaan, muut ovat ilmaa/sakkaa jolle voi tehdä mitä vain...huijata, polkea,… Fanaattisen patrioottiuden lisäksi Kiinalaisissa ihmisissä on pelottavaa se, kuinka he sokeasti luottavat ja ottavat vastaan kaiken mitä johto heille sanoo. Eivät tunnu kyseenalaistavan mitään mitä ylhäältä heille vuodatetaan. Kiina voi siis pelata maapallolla omilla säännöillään, ilman että sen koneisto(kansa) yskähtelee vastaan. Ja kun Kiina taitaa pikkuhiljaa olla tämän pallon rikkain maa, niin mielenkiintoinen tulevaisuus meillä tulee olemaan…

Ja nythän seuraan mielenkiinnolla miten asianlaita on Suomessa; voiko Suomen valtakoneisto tehdä mitä lystää, vai alkaako koneisto yskähtelemään tarpeeksi jotta ohjaaja joutuu myöntymään kansan tahtoon. Kyseessä siis tämä "hieno" ajatus nostaa eläkeikää. Toisaalta: Yhä harvempi kansalainen pystyy työskentelemään täyteen eläkeikään asti ja valtio säästää eläkemaksuissa... Montakohan työpaikkaa suomessa on tarjolla yli 65 vuotiaille? (tilastojahan riittää, joten senkin jostakin varmaan näkisi)
Kansan tahto eläkeiän nostamisesta (8.3.2009):
Vastaan 124000 (97.9%)
Puolesta 2672 (2.1%)
Yhteensä ääniä 126672
Lähteet
Adressi vastaan:
http://www.adressit.com/elakepaatos
Adressi puolesta:
http://www.adressit.com/elake65

Vai onko Suomikin jo siinä pisteessä että päättäjät voivat tehdä mitä haluavat, kansalaisten ottavan päätökset vastaan alistuneina. Se on ainakin varmaa että mikä hyvänsä tämän eläkeikä-käräjöinnin tulos onkin, Vanhanen on varmastikkin menettänyt lopunkin kansan luoton...jos sitä nyt on ollutkaan...

Tämmöistä ajatusvirtaa tällä kertaa…

Kiinalainen lauta

Viimeisimmän viikonlopun alku meni omalla painollaan työviikosta toipuessa, kaupassa käyden ja leväten siis. Mutta sunnuntaille olin suunnitellut itselleni vähän aktiviteettiakin.
Jo ennen Kiinaan tuloa olin mielessäni haikaillut Kiinan vuorten valloitusta, tai ainakin niiltä alastuloa laudan kanssa. Suomessa surffaillessani olin hoksannut että ihan Beijingin lähimailtakin löytyy jo useita lasketteluakeskuksia. Etukäteen tiesi jo uumoilla ettei Beijingin lähiöistä kannata odottaa Alppien luokkaa tarjoavia paikkoja, vaan parempi on varautua kohtaamaan suomen vuorten kokoluokka. Mutta sehän ei kuitenkaan menoa saa haitata! Jos Alppikokemuksia kaipaa, niin Kiinan pohjoisosista, Harbinin lähistöltä, voisi Kiinan alppeja löytyäkkin, jos on valmis kestämään ~-15C pakkasia. Minä en ollut, joten valitsin Nan Shanin ja aurinkoisen nollakelin.
Nan Shan sai siis olla paikka esittelemään Kiinan parasta laskumeininkiä, ainakin kaikki paikalliset töissä kehuivat Nan Shanin taivaisiin Kiinan parhaana laskettelukeskuksena...no joo, olihan se. Tuli mieleen erehdyttävästi Joensuun läheinen Mustavaara.
Sunnuntai-aamusta hyppäsin sitten klo08:30 lähtevään Nan Shanin omaan sukkulabussiin ja kohti lumimaailmaa. Ja kuinka ollakkaan, keskeltä kuivaakin kuivempaa "erämaa-asutusta" ilmestyi kukkuloiden keskelle pieni valkoinen töyssy, Kiinan huikein ja mahtavin laskettelukeskus! :)


Faktaa Nan Shanin laskettelukeskuksesta:
- Toiminta on täysin tykkilumen varassa, koska Beijingin alueella ei talvisaikaan sada koskaan paljoa lunta, joinakin talvina ei lainkaan.
- Vesivarat ovat Beijingissä ja lähialueilla täysin loppu, ja tilannetta helpottamaan onkin rakennettu monenmoista ratkaisua. Vesiputkea etelä-Kiinasta ja Hebeistä ym. Hebei on Kiinan kuivimpia aluita, joissa asukkailla on pula juomavedestä. Mikä siis onkaan parempaa kuin pumpata se Pekingiin tai ampua se ilmaan laskettelurinteille! Yksi juttu Beijingin vesipolitiikasta
- Päivälippu varusteineen 380juania.
- Varusteet (lumilauta & kengät) ok, ei valittamista.
- Hissilippu vain näön vuoksi roikkuu takista, ei leimata missään.
- Aloittelijoita paljon, lautaparkissakin viitsii treenata kun ei ole pro-laskijoita täynnä

No jos unohdetaan hetkeksi reaalimaailman ongelmat, niin sunnuntain lautailupäivä oli kaikenkaikkiaan varsin mukava. Aurinko paistoi ja aamuinen kylmä viima taukosi päivemmällä, ja oli hauskaa vain olla ulkona pois Beijingin ilmanrikasteista ja vielä aurinkoisessa säässä. Bussin virallinen lähtöaika siis 8:30, mutta osoittikin kiinalaisittain yllättävää järkevyyttä kun lähtikin liikkeelle jo aikaisemmin heti bussin täytyttyä (paikalla oli useampi bussi, joista siis yllättävän järkevästi, näin kiinassa kun ollaan, täytettiin ensin yksi bussi & lähti matkaan heti täytyttyään). Matkaan meni aikaa sellaiset 50min mennessä, tunti tullessa, vauhdikkaasti uutta JinCheng pikatietä pitkin.

Paikan päältä löytyi sitten tosiaan sellainen Laajavuoren/Mustavaaran kokoinen laskettelukeskus, joka siis täysin tykkilumen varassa. Vanhoja tuolihissejä kolme, ja aloittelijarinteisiin kapulat. Aamusta jonot eivät kovin pahat, mutta nopeasti päivän edetessä päädyin majoittumaan lautaparkin luokse, sillä kun oma pikkuköysihissi, kun jonot päähisseillä muodostuivat vitseiksi.
Mutta näin lautailijalle paikka oli mitä mainioin, ok streetti pikku hyppyreineen ja halfpaippeineen tarjosi mitä mainioimman leikkikentän päiväksi:)


Eilen napsahti sit Noksulta monimieliset ehdotukset työntekijöilleen. Palkkapakettia vapaaehtoisesta irtisanoutumisesta, palkattomista vapaista sapatteineen, toivomukset lomarahojen pidosta lomana (ennenkin ollut mahdollista, mutta asian markkinointi on kyllä hyvä idea, ja tuo nopeasti hyvät säästöt), ym.
Pitääkin tarkkaan harkita mitä itse tulee tekemään... Niinsanottua valintojen aikaa!

Suomi lähestyy, 24 päivää! Alkaa alitajunta jo muovaamaan tietoisuutta takaisinpaluuseen.
Mutta tätä ennen vielä äiti tulee viikoksi vieraakseni, ensi sunnuntaina, ja olenkin ottanut ensi viikon lomaksi. Tuleekin ens viikon kuluessa varmasti hyvästeltyä moni paikka äitin kanssa Beijingiä kierrostellessa.

Työviikko käynnistynyt paranemissa merkeissä

Olo alkaa pikkuhiljaa olemaan normaali, tai niin normaali kuin Pekingin ilmanlaadussa on mahdollista. Vähän sellainen fiilis että hengitystiet kuntoutuvat täysin vasta Suomen puhtaammassa ilmanalassa.

Tänä aamuna saatiin sitten lopultakin talven ensilumet! Ja just kun olin päässyt hehkuttamasta että tänne saapui kevät ja lämpöiset säät... Eli täkäläinen asiantuntemus on kohdillaan! Ilmanala on sellaista nollasta pariin pakkasasteeseen, joten lumi saattaa päivän vaikka pysyäkkin, mutta aika märkää on.
Täällä kun on tapana tehdä sellaiset sisätyöt kuin lattioitten pesemiset & lakaisut myös ulkona kaduilla, aina "Caution! Wet floor!" -kylttejä myöten, niin tämä petollinen lumi synnyttikin ulkona hyörinää, kun lakaisijat kokeilevat vimmalla puhdistaa kadut tuosta pahuudesta nimeltä lumi. Ja tottakai, kun kadut ovat märkiä, Pekingin kaikki "Wet floor!" -kyltit kannettiin ulos kaduille... että näin meillä kiinassa!


Ollut ajatuksissa nähdä maailmaa ens viikonloppuna. Yks vaihtoehto oli lähteä Harbinin seuduille lautailemaan, mutta -13C ei hirveesti kiinnostais, näin just sairastelleena pysyisin mieluusti lämpöisemmässä. Pitää vähän tutkia mihin junalla pääsis, kun ei huvittais jatkuvasti lentämällä liikkua... Tai sit pitää satsata reissuun viimeiseen viikonloppuun täällä, lähteä Santerin kans käymään jossain maailmaa parantamassa.

Töissä kunnon kiire päällä, mutta hyvä kun firma motivoi työntekoon ("bye bye luvatut ylennykset"). Avoimia työpaikkoja "sillä silmällä" katsellen...
Kuitenkin jaksoin ja ehdin tekaista paikallisten iloksi täksi aamuksi pikkuesityksen suomesta, ja Nokiasta suomessa (Nokian toimipisteet & kuvia näistä kaupungeista & luonnosta).


Ainiin! Kävin sunnuntai-illasta Santerin ja Santerin vanhempien kans Lao She teehuoneella uudemman kerran (minulle). Esitykset olivat onneksi kaikki vaihtuneet uusiin, ja kasvojen vaihtajakin oli vaihtunut parempaan versioon. Hieno paikka kyllä nähdä erilaista meininkiä.

Video tornipalosta

10.2.2009, 00:20, Beijing
CCTV Rakennuksen yhteydessä oleva 44-kerroksinen pilvenpiirtäjä paloi