Pääsin kokeilemaan vasta hankkimaani pukua virallisesti, kun postilokeroon oli poissaoloni aika tipahtanut kutsu Suomen Suurlähettilään (Antti Kuosmanen) järjestämiin pippaloihin. Suomen Kiinan suurlähettiläällä on perinteenä kutsua kaikki Pekingin-suomalaiset kutsuille itsenäisyyspäivää juhlistamaan.
Juhlaväkeä riittikin paikanpäällä varsin reilusti, varmastikkin meni toiselle sadalle. Tarjoilupuolikaan ei ollut pettymys, oli monenlaista juomaa ja ruokaa. Virallisen tilaisuuden jälkeen jatkopaikkana toimi, jo tutuksi tullut, Take5-suomiravintola. Pukukansaa riitti ihan reilusti vielä jatkoillekkin, aina aamuyön pikkutunneille asti.
Menin juhlapaikalle yksin, ilman tietoa mitä on odotettavissa, ja alkuun olikin hiukan orpo olo kun ei tuntenut ketään ja seilasin viinilasi kädessä tauluja katsellen, samalla katsellen josko jossain näkyisi sen näköinen porukka jonka kautta sulautuisin ja mukautuisin seurapiirikollektiiviin. Valitsin kohteekseni nuoren pariskunnan jotka näyttivät ajautuneen erilleen päälauman suomasta turvasta. Ilmeni että pariskunta oli Israelin suurlähetystöstä, ja heidän kanssaan olikin helppo harrastaa pientä jutustelua (small talk)...how long have you been here, what you are doing, where you are from, what kind of weather,... Sitten vähän aikaa kun olimme jutustelleet tulimme kysyneeksi toistemme nimiä, ja kun sain oman nimeni sanottua kuulinkin viereltäni kysymyksen "Tunnetaankos me?" ja siitä eteenpäin riittikin jutusteltavaa loppuillaksi!
Kokonaisuutena varsin onnistunut iltama siis, ja sellainen sosiaallinen tapahtuma missä tutustui moniin uusiin ihmisiin. Mutta ylivoimaisesti hauskin ja paras törmäys oli tämä sivulta kuulemani "Tunnetaankos me?" kommentti, osoittautui nimittäin että tämän kysymyksen esittänyt henkilö oli yhdeksän vuoden, Rovaniemen ja lukion aikainen kaveri, Janne. Oltiin lukioaikana Jannen kans samassa kaveripiirissä, mutta lukion jälkeen en ollut kuullut ja nähnyt häntä. Mutta mikäs siinä, Peking on hyvä paikka tavata uudelleen! :) Ja monia muitakin tutustumisia tuli illan aikana & jatkossa on helppo jutustella lisää kun jossakin sattuu törmäämään.
Eilen sitten kävin Niklaksen ja Lulun luona, jossa sain heiltä muovipussillisen leffoja, joten katseltava ei lopu heti kesken! Heidän luotaan jatkettiin syömään "vakkari"-ravintolaan (jonka nimeä en ole kertaakaan katsonut..) kävelymatkan päässä (Silk markettia vastapäätä). Heidän Peking komennuksensa lähestyy valitettavasti loppua, mutta tulen varmasti näkemään heitä vielä jatkossakin(Helsingissä), kun Niklas on töissä samassa rakennuksessa missä itsekkin.
Ens viikon perjantaina (zhè gè xīngzīwǔ)menen käymään Chengdussa, jossa Santeri on töissä vuoden vaihteeseen saakka. Sunnuntaina lennän takaisin. Olisin halunnut reissata junalla sinne ja takaisin (tai ainakin takaisin), mutta junailu yhteen suuntaan kestää nopeimillaan 30 tuntia, joten jouduin hautaamaan tämän ajatuksen:(
No comments:
Post a Comment