Monday, November 10, 2008

Pyörät keulii kylmyydessä

Kylmyys hiipii ihoa pitkin pyrkien tunteesta päätellen solouttautumaan kaulan alueelta kehooni. Kaivoinkin kaapista rankempaa puolustusvälinöistöä tätä pahaa vastaan ja marssin aamusta villakangastakkiini varustautuneena sumuisen hämärään Pekingin kylmyyteen. Kaulahuivin huomasin jättäneeni suomeen! Se pitää muistaa ottaa mukaan Joulukuun ensimmäinen päivä suomesta takaisin tullessani!
Talvi siis meinaa luikerrella pohjoisemmasta Hebein ylänkömaakunnasta tänne pääkaupunkiseudullekkin. Savusumusta huolimatta näkyvvästä hengityshöyrystä päätellen iltaisin lämpötila tippuu lähelle nollaa, päivällä vielä on Helsingin lämpötiloissa (11.11.2008 klo14:40 Peking 8C, Helsinki 7C).
Kiinankielenopiskelut edistyy. Ekan kuukauden kurssikoe onkin perjantaina kun hyppään taksiin ja sanon "fēijīchǎng". Lopputulokseksena 1)pääsen lentokentälle, 2)kuski pyörittelee päätään ja näytän lapulta lentokenttätekstin tai 3) kuski ajaa johonkin ihan muualle. Toivon ensimmäistä kohtaa. Treenasin jo Jamesin ja Xiangpun kans ja ainakin he ymmärsivät sanomani...
Aamusta töihin tullessani ja bussin ikkunasta elämää ihmetellessäni näin kuinka lähikaupan tms. pihassa oli työntekijöiden briiffaus käynnissä. (Mies)työntekijät seisoivat armeijatyylillä rivissä asennossa kun yksi paasasi sivummalla, varmaan päivän motivointi oli käynnissä. Kyllähän siitä on hauska aloittaa päivän työt kun on seissyt ulkona 5C ilmassa ottamassa vastaan motivointia. Heräsikin mielessäni kysymys , miksei meillä Nokialla osata käyttää tätä yksinkertaista työmotivointikeinoa?! Pitääpäs ehdottaa...

Viime viikonloppuna kierrosteltiin Pasin kans länsiosassa Pekingiä, ja ennen Pasin tapaamista tiedustelin yhtä aluetta yssikseni pikkukatuja kävellen. Pyöriä näkyy paljon, ja jotkut ovat ihan kunnioitettavan täyteen pakattuja. Tällä kertaa, kun otollinen kohde tuli vastaan, päätin napsaista kuvan tällaisesta logistisesta ihmeestä->


Lauantaina tuli myös ostettua katumyyjältä Lost tv-sarjan 1-4kaudet, 3.5euroa. Neljä kautta pakattuna viidelle dvd-levylle, kuvanlaatu siis pakattua jotta kaikki jaksot mahtuvat noin pieneen tilaan. Kuvanlaatu onneksi silti ihan katsottavaa. Lauantai-ilta sitten venähtikin kun kotia päästyä katselin uutta hankintaani...ja sunnuntaina heräilin vasta puolen päivän jälkeen ja siitä lähdin sitten katselemaan ja kiertelemään katuja ja kauppoja. Käväisin otattamassa mitat "Lisa Taylor" räätälipuljussa, ja tumman sininen puku lähti sitten tilaukseen. Tänä iltana käyn sovittamassa, ja huomenna hakemassa. Mielenkiinnolla odotan laatua mitä tulee. Puvulle tulee hintaa 100e, vaikka varmasti olisi halvemmallakin saanut, mutten koe 10e tinkaamista tuon hintaluokan ostoksessa vaivan arvoiseksi. Minulla kun ei ainakaan olo parane kunnon tinkaamissessiosta, mielummin maksan sen 10e enemmän, hoidan kaupat nopeasti ja jatkan elämää... (joidenkin tuotteiden kohdalla taas tinkaaminen on välttämätöntä, ellei halua tehdä hyväntekeväisyyttä. Kuten esimerkiksi 120e->17e "Rolex" kellokauppa. 10e oli tavoitehinta mitä halusin maksaa, mutta jouduin siitä nousemaan aina 17e asti. Sääliksi käy heitä jotka maksavat moisesta romusta yli 20e, vaikka lähtöhinta onkin ihan älytön 120e. Näissä tapauksissa tuntuu aina kohtalaisen hassulta tarjota alle 10% lähtöhinnasta, mutta pitää vain etukäteen asennoitua tuohon lähtöhintaa vitsinä).
Ainiin... sunnuntaina kun kävin isossa korukaupassa (neljässä kerroksessa) niin tutustuin ensimmäistä kertaa elämässäni myös arvokkaampiin koruihin, kun etsin sitä "järkevähintainen"-osastoa. Ensimäiset korut mitä kattelin näyttivät hyviltä ja ihan kohtuuhintaisilta...raaka totuus tietämättömälle selvisi kun aloin kyselemään tarkemmin myyjältä "So the price is that?" (osoittaen hintalappua) "Yes, the price is that per gram."...*köh*..."There's some cheaper jewelry on the second floor". Arvasi varmasti ilmeestäni ohjata minua oikeaan suuntaan:)

Wǒ zhè ge xīngqīwǔ qù Fēnlán. Meniköhän oikein... eli ens perjantaina (14.11) reissaan suomeen. Siellä muutama päivä kotiutuen ja ens viikon tiistaina viikon reissulle punaiselle merelle Sharm El Sheikhiin (18-25.11) sukellusreissulle verestämään PADI-kurssin oppeja. Sitten olen loppuukuun suomessa kotipesässä ja 1.12 lennän takaisin tänne.

Vielä lisään tänne lisää, unohtu ensimmäistä julkaisusta->
Pasi muutti männäviikolla omaan kämppään, ja parin huonekokeilun jälkeen (ensimäinen huone haisi & toinen oli pienempi kuin mistä oli maksanut) pääsi talon ylimpään kerrokseen. Huone 52 kerroksessa, josta aukeaa aika huisit näkymät Pekingin ylle! Alueella vain yksi korkeampi rakennus ja pari yhtä korkeaa.


Niin ja viel pari mieliyhtymää lauantaihin: Etsittiin Pasin kanssa käsiimme paikallinen retkeilyliike, kolmessa vierekkäisessä toimitilassa toimiva kohtuullisen kookas liike tarjosi sekä kansainvälisiä merkkejä suomihintoihin, että kiinalaisia tuotteita 1/3 hintoihin. Ja löytyipähän valikoimista Haltiakin, tuli kotoisa olo:)
Päivän päätteeksi kävimme syömässä "ravintola-alueella" johon ostimme kortin, johon taas talletimme rahaa. Alueelta sitten valkattiin haluamamme ruoka-annos paristakymmenestä tarjolla olleesta ruokapaikasta ja syötiin vatsamme täyteen! Tarjolla paikassa on koko kiinan ruokakulttuuri, mausteisista Sitchuanilaisista eteläkiinan riisiannoksiin. Itse otin tällä kertaa mausteisesti suutalämmittävän Sitchuanilaisen annoksen mustekalan lonkeroita...hyvää oli:) (ilmeisesti mustekala on käypä ruokalaji myös kalakasvissyöjille?:)



Laitetaan nyt tänne yks naamakuvakin, kahden viikon takaa Fragrant Hills puistokukkulan huipulta:

ps. Jostain syystä minulla on aina silloin tällöin olo kuin minua tuijotettaisiin (ei varmaan johdu siitä että 99% ajasta olen ainoa vaaleahiuksinen henkilö alueella, joskus harvoin näen jonkun muun)

No comments: