Pitkä marssi

Eilinen vaellusreissu Kiinanmuurille onnistui kuin parhaissa toiveissa. Aurinko katseli siniseltä taivaalta vaellusporukkamme menoa pitkin Qi-dynastialla rakennettua, ja Ming-dynastialla uudelleenrakennettua, muuria pitkin. Vaellusreitti vei meidät Jiankoulta muuria pitkin Mutianyuhin, matkaa kertyi n. 15 km, aikaa meni 4h 20min, keskisyke 120 ja maksimi 174. Kiipeämistä riitti, ja alasmeno puudutti reidet. Maksimisykettä sain kun digikuvaustauon jälkeen harpoin eellä olevat kiinni (Kuvia kun tuli räpsittyä urakalla kun maisemat olivat kerrassaan häkellyttävän hienot! Halu vangita maisemaa muistoksi vei usein voiton ja oli pysähdyttävä ottamaan "Vielä yksi maisemakuva").
Tällä kertaa vaellusporukasta olivat (onneksi) karsiutuneet sunnuntairetkeläist kaupunkilaiskengissään & varvassdandaaleissaan, sillä vaelluksen haastavuus oli Beijinghikers standardeilla 4+, vitosen ollessa vaikein. Reitti oli ihan sopivan haastava, sateella olisi ollut vaarallinenkin (onneksi ei satanut!). Sillä muurilla vaeltaessa kuljettiin usein paljaalla kivellä jyrkkiä ala/ylämäkiä, jotka olisivat voineet tuottaa ongelmia märkänä...




Tämänkertaisella vaelluksella tuli vaihdettua muutama sana muiden vaeltajien kanssa, ja suurin osa tuntuikin olevan töissä Pekingissä, lyhyemmällä tai pidemmällä (pysyvällä) työsopimuksella. Kaikki vaeltajat olivat siis ulkolaisia (suurin osa lännestä, vaikka muistakin idän maista oli osa). Vaelluksen jälkeinen "late lunch" syötiin paikallisessa ravintolassa, pyöreät pyörivät pöydät täyteen roukaa ja popsimaan! Saksalaisvaltainen pöytäseurueeni vaikutti ehkä asiaan (saksalaiset eivät tyydy yhteen lasilliseen olutta...vaikka siihen spriteä sekoittavatkin), mutta se pöytä jossa istuin tuntui kuluttavan eniten ruoka&juomapuolesta, kun pöytäämme kannettiin jatkuvasti lisää syömistä ja juomista, muiden pöytien tyytyessä alkutarjoiluun..



Perjantaina kävin Hot Pot illallisella Niklaksen, Lulun, Marian, Gregoryn ja Heikin kanssa. Gregory ja Heikki olivat muutaman päivän työvisiitillä Pekingissä ja onneksi ehtivät kanssamme syömään. Selvisipä vielä että itseni lisäksi myös Santeri tuntee Gregoryn, hauska yhteensattuma:) Heikki lupasi vielä antaa minulle yhden Nokialaisen yhteystiedot, jolta voisin saada tietoja Pekingin pyöräkaupoista, hän kuulemma kun on rakentanut täällä asuessaa pyörän osista... kuullostaa lupaavalta, jos saisi roudattua varaosia suomeen täältä! :)

Niin ja tänään ostin kiinankielen äänisanakirjan + oppikirjan, pääsee alkuun kielen opettelussa...saisi laajennettua tätä huikeaa omaa sanavarastoa "Hei", "Ei", "Kyllä", "Oikea", "Vasen", "vessa", "Anteeksi", "Kiitos", "Lasku", "Riisi",... tuossapa suurin osa tähän asti oppimistani sanoista varmaan onkin, enkä varmasti osaa lausua noitakaan kaikki ymmärrettävästi :I

Havaintoja:
-Oma pituus unohtunut, aina välillä näen kadulla kävelemässä jonkun jättiläisen paikallisten joukossa, ja sitten ollessani lähempänä tätä jättiläistä huomaan itse olevani vielä vähän pitempi.
-Ihmismassoissa liikkuessa on jokseenkin hupaisen näköistä katella mustan päämeren yli.
-Metroissa voi olla kohtuullisen tiivis tunnelma.
-Jalankulkijoilla ei ole mitään oikeuksia liikenteessä. Kun jalankulkijoille on vihreä valo, saavat kääntyvät autot ajaa silti päälle.
-Riisinkeitin on kätevä.
-Tulinen ruoka voi polttaa vielä seuraavanakin päivänä (vessassa).
-Vatsalaukku on sitkeää, mutta ihan ok syötävää.
-Tod. harva puhuu englantia & jotkut joiden ei odottaisi puhuvan englantia voivatkin puhua.