Viikonloppu Chengdussa

Takana viikonlopun mittainen "tutustumis"-reissu Chengduun. Ripsuhäpsyt sanan ympärillä koska ei tuossa ajassa ehdi oikeasti tutustua 11 miljoonan asukkaan Chengduun, saatikka sen ympäristöön. Noh, myönnettävä on etten minä kyllä hirveästi yrittänytkään ahnehtia tutustumismielessä Chengdua itseeni, vaan Chengdussa olo painottui kovasti rentoon viikonloppuun ja mukavaan olemiseen.
Lyhyesti kuitenkin Chengdusta:
Chengdu sijaitsee lounaisessa Kiinassa, vuoriston reuna-aluilla, kohtalaisen lähellä Tiibetin rajaa. Kiinalaiset käsittävät Chengdun rauhallisena ja mukavana asuinkaupunkina. Ei pilvenpiirtäjiä, ja puita katujen varella. Täysin erityylinen kuin Peking (tai Shanghai, vaikken siellä vielä olekkaan käyny).


Saavuttuani perjantaina Chengduun, näin lentokentän ulosmenoporteilla valtavan mustapäisen vastaanottoarmeijan. Oli lippu, lappua, kylttiä, ties mitä, ja populaa ihan oikeasti mustanaan. Onneksi onnistuin raivaamaan tieni ihmismassan läpi, ilman totaalista nauruun repeämistä, selvisin pelkin virnistelyin ja hekotuksin. Ai syy tähän käyttäytymiseeni? No Santerin oli tietty pitänyt mennä mainitsemaan että mua ootetaan siellä suuremmallakin joukolla, kun olin santerille soittanut heti koneen laskeuduttua. Mielikuvakuvitus ja pieni väsymystila saivat aikaan sen että oli oikeasti pokassa pitelemistä kun näin sen vastaanottokomitean, koskaan en ole nähnyt sellaista määrää ihmisiä odottamassa ulostulosportilla.
Näin jälkikäteen ajateltuna tämä vastaanottokomiteani oli tavallaan vain ennuste viikonlopun menolle, kun tuntuu viikonlopun aikana tapahtuneen sen verran paljon!
Arkiviikon viimeinen päivä kääntyi ihan huomaamatta loppuviikon aluksi, kun juttua Santerin kanssa tuintui riittävän niin hyvin. Alkuun haimme kaupasta evästä Santerin kämpille, ja sitten suuntasimme neuvoa-antavan jälkeen historialliselle kävelykadulle, joka on kunnostettu Ming & Jing -dynastien mukaisen ajan mukaan. Siellä saimme taas kokea sen, että jos kiinalainen ottaa jonkin asian hoitaakseen(sinut palvellakseen), silloin hän hoitaa asian loppuun asti. Menimme kuppilaan, ja totesimme että haluamme ruokaa. No problem, tarjoilija kipaisee hakemaan menu-listat viereisestä ravintolasta!
Sen jälkeen ilta muuttuikin yöksi.
Yö aamuksi, ja lauantai käynnistyi Bookworm kirjasto&kirjakauppa/kahvila/ravintola -paikkaan tutustuminen aamupalan merkeissä. Siellä oli hyvää aikaa lukea matkaoppaasta Chengdusta ja ympäristöstä, sillä välin kun Santeri päivitti blogiaan.
(Jotain todella hämärää meininkiä "JouluLi"-nimen takana:
http://joululi.blogspot.com/
Olin uskovinani Santerin selitykset blogista, mutta näin hänen selitystensä läpi! Muka fiktiota sekoittettu tarinaan, mitä vielä! Gam Bei-veljeskunta ja kaikki muu on totta, Joulu on vaarassa!)

Vähän Chengdun katuja nähtyämme & 45min taksia etsittyämme tutustuin Santerin kautta suomalais-expaatti pokeriporukkaan, kun he pitivät vuoden viimeistä turnaustaan. Santerikaan ei tosin tuntenut "kovin" hyvin heitä, oli hän yhden heistä tavannut viikkoa aikaisemmin itsenäisyyspäivän juhlissa. Mutta hauskaa oli, mukavaa porukkaa! Kolme, tappiollista, erää myöhemmin (onneksi Santeri piti ensikertalaisena konkarit kurissa!) siirryimme aamulla tutuksitulleeseen Bookwormiin, joka illasta toimi kansainvälisenä mukavana kahvilabaarina. Siellä porukkaan liittyi lisää seurueen tuttuja, ja istuimme iltaa parhaillaan yhdeksän hengen voimin. Ihan hauska sosiaallinen iltama!

Mutta miltäs kuullostaisi sellainen saunapaikka johon voisit mennä 24h/7vrk, eli vaikka keskellä yötä! Heti sisälle astuessasi olisit samantien piiritettynä hymyilevin, päättäväisin työntekijöin, jotka nappaavat sinulta kengät ja sukat jaloistasi. Ennen kuin huomaatkaan löydät jaloistasi muovisandaalit. Häkeltyneenä lähdet luistelemaan sandaaleinesi sisemmälle rakennukseen, mielesi ainoana selvänä kiinopisteenä lupaus kylpylästä saunoineen. Työntekijät ohjaavat sinua syvemmälle rakennukseen, aina huutaen varoituksen tulostasi edempänä oleville työntekijöille. Ei ole pelkoa että eksyisit väärille alueille, käsiä näyttämässä suuntaa on riittävästi.
Ystävällisen ripeän päättäväisessä ohjauksessa huomaatkin yht'äkkiä seisovasi pukukaapin edessä pelkät kalsarit jaloissasi. Katselet epäuskoissasi ympärillesi että ottavatko paikan muut asiakkaat oikeasti nekin pois. Tässä vaiheessa joudut väksinkin muistuttamaan itsellesi "me suomalaisethan ollaan omasta mielestämme tunnetusti sinut alastomuuden kanssa, mutta että täällä kiinassakin? Eivätkö kiinalaiset tiedät että häkeltymättömänä alasti olo on suomalaisten oma ylpeydenaihe?! Ettäs kehtaavat olla täällä alasti näin luonnollisesti!" Tässä vaiheessa mieleen hiipii väkisinkin outo kihelmöivä tunne, ja huomaa unohtaneensa kiinassa selviytymisen perussäännön. Sääntö jota ei saisi unohtaa koskaan Kiinassa ollessa!! "Älä ylläty mistään, Kiinassa kaikki on mahdollista! Sekin mitä et osaa ajatella!".
Ei auta, tiukka ote suomalaisesta identiteetistä, kalsarit kaappiin, ja saunaa etsimään!
Ja kyllähän se sauna löytyykin,...mutta aika paljon muutakin...
Kylpyläosastolta poistuttaessa, ennen paikan muihin tiloihin siirtymistä, puetaan päälle paikan tarjoamat todella(!) komeat kuvitetut (hienoja tähtiä ja aaltoviivoja!) siniset bokserit ja sävysävyyn oleva t-paita. Ihan älyttömän mahtava yhdistelmä, tai sitten ei.
Ja muistithan käydä pesulla ennen kylpylästä lähtöä! Heittäydyt vain pitkällesi hierontapöydälle ja pesijät tulevat pesemään sinut, never been so easy before! Jos vain haluat, he ajavat kyllä partasikin! Tai ehkä veretön kuppaus on sinua varten? Ja hieronnastahan kaikki pitävät.
Syytä on kuitenkin muistaa että kylpyläosastolla voi esimerkin omaisesti käydä vaikka niin, että jos jätät hetkeksi kaverisi yksin, käydessäsi esimerkiksi taluttamassa suomalaisseurueeseen (pakosti?) kuuluvan ylikännisen suomalaisÄijän pois kylpyläosastolta, niin palatessasi voit löytää seurueen muut jäsenet tälläiseltä pesupöydiltä paikan työntekijöiden käsittelystä.
Jälkikäteen voit kuitenkin kuulla että homma näytti pahemmalta kuin tuntui, että oikeasti se oli ihan mukavaa. Näky saattaa kuitenkin vieroksuttaa, ja kokemus jää kokematta. Mutta älä huoli! Mahdollisuuksia tällaiseen kokemukseen ilmenee Kiinassa mitä luultavammin myös tulevaisuudessakin, kunhan ajatusta ja näkyä on ehtinyt sulattelemaan hetken.
Kylpyläosaston jälkeen on mahdollisuus eksyä terveystalon tarjoamiin monenmoisiin paikkoihin. Akupisteisiin perustuvaa hierontaa sekä jalkapohjille että kiinalaistyylinen kokovartalohieronta (Puujalkaystäville: Valitettavasti Tupu, Hupu ja Lupu -pisteisiin perustuvaa hierontaa ei ollut tarjolla). Jos yö on edennyt tarpeeksi pitkälle, voi hieronnasta rentoutuneena kömpiä nukkumiskerrokseen josta löytyy pari salia sohvia, tasoja ja sänkyjä joilla nukkua. Siellä voit kollektiivisesti vaipua rauhalliseen unimaailmaan monien kiinalaisten tuhistessa vieressäsi. Vaihtoehtoisesti voit nukahtaa(sammua) myös hierontapöydälle, voit olla varma ettei kukaan tule häiritsemään sinua, työntekijät ovat siellä palvellaksesi sinua, ja jos sinusta tuntuu mukavalta nukahtaa, minne ikinä nukahdatkin, niin he ymmärtävät. Jos vaikka nukahdat tuolille, niin herätessäsi huomaat yllesi ilmestyneen peiton. Mutta jos sinulla on energinen olo, löytyy yhdestä kerroksesta biljardia, tietokonepelejä, pingistä, lautapelejä, ja ties mitä muuta. Ja terveyden ollessa tähtäimessä, on hedelmiä ja juomia tarjolla kaikkialla rakennuksessa.
Jos illan/yön aikana satut kadottamaan kaverisi, vaikka silleen että kaverisi jonka luona kaupungissa majoitut, sattuu sammumaan hierontapöydälle, niin voit olla varma että paikan ystävälliset työntekijät etsivät aamulla teille toisenne!

Niin ja paikka on ihan täynnä kiinalaisia asiakkaita, kellonajasta riippumatta.
Niin ja paikassa ei kukaan puhu englantia.
Miltä kuullostaa? Ei todelliselta?
Näin jälkikäteen ajatellen, viikonloppun jo kokeneena, ei tunnu todelliselta.
...Kuvittelinkohan vain kaiken...

Sunnuntaina lähdettiin Santerin kanssa katselemaan kavereita joilta toivoimme oppivamme vähän elämän perusarvoja:


"Chengdu Panda Breeding Research Center" http://www.panda.org.cn/english/index.htm
Sichuanin maakunta on yksi kolmesta paikasta maailmassa jossa pandakarhuja voi vielä nähdä. Sichuanin alueella elää 80% maailman pandoista. Lukumäärällisesti ei ole tarkkaa tietoa paljonko pandoja elää luonnonvaraisena, arvioit vaihtelevat 1500-3000 yksilön välillä. Tarhoissa pandoja elää lähemmäksi 250 yksilöä. Pandakarhu on lajina pahasti uhanalainen, suurimpana syynä asuinalueiden väheneminen. Etenkin kun pandojen ruokavaliosta 99% muodostuu bambun lehdistä, ja nämä bampumetsät taas on tehokkaasti kaadettu ihmisasutuksen tieltä. Se, että panda syö meilkein pelkästään bampun lehtiä on evoluution kannalta aikasen outoa, koska pandojen ruoansulatuselimistö ei kuitenkaan ole kehittynyt sulattamaan selluloosaa parhaalla mahdollisella tavalla, ja pandat käyttävätkin suurimman osan ajasta syömiseen. Pandat yrittävät säästää energiaa kaikin tavoin, eivätkä siis ole millään tavoin aktiivisia eläimiä. Eivät mm. kävele mielellään ylämäkeen.

Mutta siis varsin mielenkiintoinen paikka & varsin hellyyttävän näköisiä otuksia! :)