Bell & Drum Tower alueen löytö

Lauantai 31.1.2009
Jostain kumman syystä oli aikaisemmin jäänyt väliin yksi Pekingin ehdottomasti "must see" alueista. Tämä alue teki minuun suuren vaikutuksen ja sinne olikin palattava heti parin yön jälkeen lisää kiertelemään.
Viime lauantaina päätimme yrittää Hannan kanssa mennä Lao She teehuoneelle iltaesityksiä katselemaan. Mutta onneksemme ilmenikin että lauantai-illan esitys oli loppuunmyyty hajapaikkoja lukuunottamatta, joten ostimme liput seuraavalle illalle, sunnuntaille. Lippuostosten jälkeen kaivoimme matkaoppaan(Lonelyplanet) laukusta ja aloimme tutkimaan uutta suuntaamme, aikaisemmin päivällä olimme ideoineet mahdollisesti käyvämme sellaisessa paikassa kuin "Tree house", mutta päätimme luopua ideasta, sillä kokemus on kertonut ettei Pekingistä löydä mitään ellet tiedä paikan sijaintia tarkalleen. Se, että tietää paikan sijainnin "noin suunnilleen" ei riitä, turha toivo. Joten päätimme ottaa metron alueelle jossa puutalo sijaitsee, ja kun tiesimme tuon alueen olevan toinen Pekingin baarialueista, ajattelimme joka tapauksessa törmäävämme johonkin paikkaan jossa voisimme istahtaa lasilliselle.
Paikka johon nopeasti metroaseman jälkeen törmäsimme osoittautuikin oikeaksi helmeksi!

Muistoksi(Memory) nimetty pikku hutonkikuppila oli tunnelmaltaan loistava. Rauhallista lounge meininkiä kotoisalla taiteilijasisustuksella. Pienestä koostaan huolimatta listalta löytyi monenmoista juotavaa. Itse keskityimme menun teeosastoon, ja päätimme maistaa ennen maistamattomaksi jäänyttä Puer-teetä. Paikan omistaja kertoili Pure-teen valmistuksesta ja antoi kirjan selailtavaksi. Päädyimme (tai annoin Hannan valita) ottaa yhden kupin, tai pienen pannullisen, sekä raakaa Puer teetä että koneellisesti käsiteltyä Puer-teetä. Puer tee osoittautui hajultaan makeaksi, mutta maultaa karvaaksi. Ei minun makuuni. Pysyn Oolong teessä.
Paikka loistava, toivottovasti tulee mentyä vielä uudestaan!



Memoryn jälkeen teimme pienen kävelylenkin, katsastimme sekä kello, että rumputornin ja näimme Pekingin suurimman ja hienoimman baarialueen. Alue oli muutenkin todella hieno, kadut vanhahtavan tyylisiä ja pikkujärvi toi omaa tunnelmaa paikalle.


Ja melkein unohtu mainita, kun käytiin viime viikon keskiviikkona Santerin, Mikon, Saijan kanssa (ja Hanna siis kans mukana:) Beijing Night Show soussa. Pöydän ääressä istuskelimme ja katselimme erilaisia esityksiä. Vaatteet, valot ja tanssi olivat pääasiassa tässä esityksessä. Sekaan oli piiloitettu vähän akrobatiaa ja kongfua.
Pöytäjuomaksi tilasimme kokistölkin, soodatölkin ja vodkapullon. Siinähän ne esityksen menivät, ja tuntuivat paranevan loppua kohti...

Vuosi vaihtui ja härkä syrjäytti rotan!

Jo kuun puolessa välissä ympäriinsä kuulunut räjähtely huipentui sunnuntai-päivän (25.1) iltana, kun rotan vuoden viimeinen päivä lähestyi loppuaan ja uusi vetreä härkä pärski levottomana pilttuussaan odottoan vapautumistaan. Mutta ennen kuin uusi härän vuosi voi alkaa, on pahat henget tietenkin karkoitettava!

...ai miten se tehdään? No tietenkin säikyttämällä ne pois!
Kiinalaisen uskomuksen mukaan pienen pahanhengen säikäyttämiseen tarvitaan pieni pamaus, vähän suuremman paholaisen säikäyttymiseen taas vähän isompi pamaus ja, aivan oikein, ison paholaisten säykäyttämiseen vielä suurempi pamaus!

*PAM!*

Eli kärrätään muutama kymmenen tonnia ruutia Pekingiin niin eiköhän hippulat ala kohta vinkumaan kun pahat henget ja demonit ottavat kärrynsä ja suuntaavat kulkunsa vauhdilla jonnekkin muualle. (Hippularattaiden vinkuminen, vieritä sivua noin puoleen väliin niin löytyy selitys hippula-sanontaan.)


Video Youtubessa

Vuoden ensäimäisenä päivänä, maanantaina 26.1, kävimme tutustumassa Kiinalaiseen, tai ainakin Pekingiläiseen, uudenvuoden viettoon Tidan puistossa. Osottautui että muutama muukin Pekingiläinen oli päättänyt samoin. Puistossa liikkuminen oli yhtä suurta jonotusta, kaikki puiston kävelytiet olivat tupaten täynnä, massassa vellominen muistutti erehdyttävästi Xi'anissa saamaamme kokemusta jonotuksesta rautatieasemalla. Puiston kävelyreittien varsille oltiin pystytetty myyntikojuja, pelipaikkoja (onginta, pallonheitto, kolikonheitto, ammunta,...) ja esiintymislavoja erilaisille esityksille (oopperatyylisiä, musiikki ja parhaimpana lohikäärme-esityksiä). Muuten kiva, mutta ei hirveesti irronnut hupia siitä ihmismäärästä. Kokemuksena tietty omanlainen..

(Kyllä, näet aivan oikein. Kuvan oikeassa alanurkassa äiti kusettaa lastaan, väkijoukon keskellä.)

Tidan puistokokemuksen jälkeen jäimme kaipaamaan vähän rauhallisempaa, ihmismäärältään vähäisempää, uudenvuoden kokemusta. Seuraavana päivänä, vuoden toisena (27.1), liikahdimme metrolla ja bussilla (Wudaokou metroasemalle ja siitä bussi nro 375) kesäpalatsiin. Tämä reissu osoittautuikin hyväksi ideaksi. Ihmisiä tuntui oleman paljon vähemmän kuin edellisenä päivänä, mutta osaksi tämä johtui siitä että kesäpalatsin alue on niin iso, että isokin ihmismäärä katoaa sinne helposti. Näimme heti Kesäpalatsin portilla lohikäärmeakrobatiaa ja juhlakulkueen..tapaisen (hupiversio, pyöri edestakaisin yleisön keskellä).
Puisto oli todella mukavan oloinen, etenkin luonnonkivistä rakennetut reitit. Kivisiä polkuja, kivisiä portaikkoja, pikkuluolia kivisten polkujen ja portaikkojen välissä... Alueella on paljon erilaisia rakennuksia ja temppeleitä. Rannalla on kivestä ja marmorista rakennettu laiva
Pekingin joet ovat jäätyneet, pakkasta kun on ollut joulukuusta alkaen, joten ihmiset viettävät vapaa-aikaansa jäällä ulkoillen.

Paikoin joutuu vähän päätään pyörittelemään kuinka kiinalaiset käppäilevät jäällä muutaman metrin päässä sulasta...


Eilen 29-päivä käväisimme porukalla(Hanna ja mie, Santeri ja kaksi kaveriaan Mikko ja Saija) katsastamassa Beijing Night Show esityksen. Esitys painottui hienoihin asuihin, valoihin ja tanssiin. Kungfu ja akrobatia jäi vähiin esityksestä. Omalla tavallaan hieno esitys, mutta itse huomaan kaipaavani esityksiin vähän enempi äksöniä (akrobatiaa/kungfua).

Kevätjuhlat käynnistymässä

Ulkona paukahtelee kuin sota-alueella. Toivottovasti kovin moni sotaveteraani ei saa ahdistusta paukahtelusta, sillä tämä pauke tulee jatkumaan koko alkavan viikon ajan. Jossain lehdissä onkin varoiteltu ettei ulkona liikkuminen välttämättä ole joka paikassa turvallista, kun kiinalaisten huolellisuuden ja pommien määrän huomioon ottaen on olemassa vaara joutua tulialueelle. Tänään on virallinen eka juhlapäivä, ja huomenna, vuoden ekana päivänä, juhlat ilmeisesti alkavat oikein kunnolla!

Monessa puistossa ja temppelissä on tarjolla erilaista ohjelmanumeroa ja teetarjoilua, myyntikojujen lisäksi. Tarkoitus onkin viikon aikana kiertää eri puistoissa menoa ihmettelemässä. Yhdessä puistossa on länsimaista meininkiä, ulkolaisten bändien ja ohjelman muodossa. Luin että siellä pääsisi kiipeilyäkin kokeilemaan!

Eilen tutkimme lähiseudun katuja, ja jouduin myöntämään Hannalle etten ole tosiaan kovin tarkasti tutkinut lähialuettamme. Löysimme talomme takana olevalta normaalilta kiinalaisten asuinalueelta ravintola-alueen, ja kävimme yhdessä näistä ravintoloista syömässä varsin hyvän ja edullisen lounaan. Kahdelta hengeltä runsas ateria (emme jaksaneet ihan kaikkea syödä) maksoi 34RMB (~4eur). Tuolla alueella tulee varmasti käytyä syömässä uudemmankin kerran!

Unohtu edelliseen postaukseen kirjoittaa ooperrakokemuksestamme, kun kävimme Pekingiläisessä oopperassa perjantai-iltana. merimakkaraa pyydystämään vanhalle äidilleen. Kolmas tarina taasen kertois vaimon reissusta maagista yrttiä hakemaan jumalten vuorelta. Yllättävän paljon esityksistä rakentui akrobatian ja kungfun varaan.

Köhä jatkuu

Nenä vuotaen & köhisten koneen ääressä. Xi'anissa Tanu sai pienen flunssan, parani siitä, mutta jalosti kehossaan sitä vähän tehokkaammaksi. Siitä seuraavaksi Mira alkoikin sairastaa, nosti kuumeen ja kävi lääkärilläkin saamassa lääkkeitä. Kohta tämän jälkeen alettiinkin Hannan kanssa yskähtelemään ja niiskuttamaan. Pekingin kuivakas ja "puhdas" ilma ei ole auttanut yhtään ja nyt olemmekin viikon aikana kehittäneet tautia vain pahemmaksi, ei tunnu lähtevän pois... Varmaankin kyseessä flunssavirua, ja näyttää seuraavan keuhkoputkentulehduksen rataa: Ensi vähän flunssaa ja kuivaa yskää. Seuraavaksi yskä muuttuu limaiseksi ja ulos tulee kivan keltaisia klimppejä, yskä tuntuu vähän syvemmällä & näin olemmekin kehittäneet tulehduksen keuhkoputkeen. Jos tämä viruksen aiheuttama tauti jatkuu kolmatta viikkoa onkin syytä mennä lääkärille, kun tällöin elimistöön on aika varmasti pesiytynyt bakteerikantakin, joka pitää saada ajettua ulos antibioottien voimin.

Viime viikon tapahtumia:
15.01 Käytiin Tianyi marketti/markkina -alueella. Kuin silkkimarketti, mutta paljon järkevämmät hinnat. Hinnoista pystyy vielä tinkimäänkin vähän, mutta tällöin tinkimisessä pysyy järki mukana (~20% tuntui saavan hinnasta pois). Lähtöhinnat eivät ole kymmenkertaisia ostohintaan nähden. Tianyi tuntui olevan paras paikka hankkia kaikkia pientä tavaraa, mutta miesten vaateosasto keskittyi lähinnä pukupuoleen, eikä perusvaatteita siellä tuntunut hirveästi olevan, naisten vaatteita kyllä paremmin. Hanna ostikin sieltä jotain vaatepuolta. Tianyista näytti löytyvän kaikenmaailman työkaluja ja pikkutilpehööriä riitti! (hiusrenksut sain sieltä vihdoin ostettua. 10kpl 2RMB:) Kaikille artikkeleille oli omat osastot: kengille, lasten vaatteille, naisten vaatteille, miesten vaatteille, työkaluille, hiustuotteille, uudenvuoden krääsälle, leluille,...



16.01 Yhtenä päivänä päätettiin metsästää ja löytää pääsy Pekingin maanalaiseen kaupunkiin, kaupunkiin jonka Mao rakennutti ydinsotapeloissaan ja suuruudenhulluudessaan 8m maan alle pienen kaupungin. Tarinan mukaan maan alta löytyy kahviloista aina leffateatteriin asti kaikki palvelut. Metromatkan, kylmässä kävelyn ja paikallisilta ohjeita kysellen löydettiin vihdoin reilun tunnin matkan jälkeen Damochang Hutongista oikea ovi. Ovi jonka vieressä luki "Beijing underground city", ja ovi josta pääsee laskeutumaan tähän ihmeelliseen maailmaan. Ovessa oli myös lappu:

Ainiin...ja tätä huimaa matkakohdetta mainostetaan myös ihan uudessa, Olympialaisia varten painetussa, turstioppaassa!

17.01 Viikko sitten lauantaina piipahdettiin Tanun kans Pekingin eläintarhassa, kun Tanu halus nähdä pandaelämää vielä ennen kotiinpaluuta. Vähän kiirus meinas tulla, mutta ehdittiin sentäs rauhassa katselemaan Pandojen rentoa meininkiä. Muut elukat jouduttiinkin vilkuilemaan puolijuoksua, kun paikka sulki ovensa viideltä ja itse olimme paikalla neljältä. Tarha pitää sisällää monenlaista otusta; norsuja, virtahepoja, kirahveja, sarvikuonoja, monenlaisia apinaeläimiä,... Tuli vain ärsytys ja ikävä olo nähdä kuinka pienissä häkeissä isot eläimet joutuvat talven viettämään. Supikoiriakin/sen näköisiä oli toistakymmentä pienessä aitauksessa.

Kuten aina, pandat olivat söpöjä, mutta tuli vähän surullinen olo kun joutui katsomaan kuinka kolme pandaa joutuivat elämään kohtuullisen pienissä ja hämärissä häkeissä:( Chengdulaisten pandojen elämä näytti paljon mukavemmalta!

17.01 Ja kun päivä oli Tanun ja Miran täälläolon viimeinen, menimme illasta käväisemään viereisessä baarissa nauttimassa virvokkeita. China Bar sijaitsee viereisen pilvenpiirtäjän 65 kerroksessa, joten näkymät olivat kivoja! :)

20.01 Työmatkalla kävi niin iloisesti, että Nokian bussi päätti hyytyä kesken matkan. Aikamme ihmeteltiin. Taakse kasvoi autojonoa. Kohta huomasimme armeijakavereitten olevan työntämäsäs bussiamme, jippii! Näinhän tää etenee! Mutta työnsivätkin vain bussia sen verran sivuun jotta pääsivät itse ohi. Tämän jälkeen seurasimme mallia ja kävimme työntämässä bussin paremmin tiensivuun, jotta muu liikenne pääsee ohitse.
Aikamme taas oottelimme ja arvuuttelimme milloin toinen bussi tulisi meitä hakemaan, osa porukasta suunnitteli jo patikointia taksia etsimään, sillä välin kun kuski ronklasi moottoria. Yllätyksemme olikin suuri kun kuski saikin oikeasti auton taas henkiin! (kyllä kuski näyttikin tyytyväiseltä, pääsi pätemään koko bussilastilliselle:)


Räätälikokemuksia:
Teetin ensimäisen pukuni (Tummansinisen) Lisa Taylorilla, maksoi enemmän kuin muualla (Taisin maksaa 1000RMB, kun muualta saisi ~750RMB), mutta olin valmis maksamaan kun ajattelin saavani parempaa laatua. Puvun laatu oli kyllä ihan ok, muttei mitään loisteliasta. Muun muassa napin lävet puuttuivat hihoista ja napit oli ommeltu suoraan kiinni. Tämä ei minua haitannu, koska hihat ovat minusta noin siistimmät, enkä alkanut vaatimaan niitten tekoa. Kangas ei ole mitään parasta mahdollista. Puku on tehny varsin nopeasti, ompeleet eivät huippuluokkaa, palvelu aika ammattitaidotonta (ihan sama kuinka lakanana puku roikkuu päällä, työntekijän kommentti on aina sama "I think it looks good". Ei mitään oma-aloitteisuutta kokeiluvaiheessa, tyyliin "This should be tightened a little bit, and this should...". Eka puku oli kuitenkin ihan perus ok laatua, enkä ajatellut muualtakaan saavan parempaa halpahinnalla. Pekingistä löytyy kyllä selvästi parempia ja arvokkaampia paikkoja, mutta itselle riittää "Perus ok" -laatu, kun en työkseni pukua päällä pidä.
Olin siis ekan puvun jälkeen ihan tyytyväinen Lisa Tayloriin, vielä kun Santeri olis teettänyt siellä yhden takin joka oli osoittautunut ihan hyväksi. Liikkeessä on lisäksi kankaita näkyvillä ihan hyvin, joten siellä voi hyvin katsella ja miettiä millaista haluaa (Laadukkaita kankaita ei tosin tarjolla, kaikki kankaat perustavaraa. Silkki ei varmasti täyttä silkkiä ja kashmir ei varmasti täyttä kashmiria, en ainakaan usko).
Kun Tanu ja Mira tuli vieraaksi tänne, menimme koko poppoolla (Hanna mukana kans) Lisa Taylorille. Pyörimme sellaisen kaksi tuntia liikkeessä kankaita ja malleja harkiten, ja tilasimme Tanun kanssa puvut (Tanulle tumman sininen ja mulle ruskea), Tanu tilasi kauluspaidan sekä Hanna tilasi "silkkisen" jakkutakin, "silkkisen" mekon, kahdet housut ja kauluspaidan. Mira tilasi lisäksi yhden kauluspaidan. Sovimme sovitusajaksi seuraavan viikon tiistain.
Sitten tiistaina menimme sovittamaan. Housut olivat molemmilla, Tanulla ja mulla, ok. Niihin ei tarvinut koskea. Multa takkia piti vähän leventää rinnan kohdalta ja takana oleva leikkaus oli jotenkin typerän näköinen (aukesi ulospäin) joten pyysin siihen vähän korjausta, mutta mun puvussa ei mitään suuria ongelmia. Tanun puvussa oli aika paljonkin korjattavaa, takaa oikean puolen hartian kohdalta piti kiristää typerä pussi pois, hihojen suita vähän kiristää, hihojen napit oikaista (taas ommeltu suoraan kiinni, ei napin läviä, en muistanut tätä kohtaa tuolloin, muuten olisin käskenyt ne tekemään omaan pukuuni) ja pahimpana oli oikean puolen eturintamuksen pullistelu. Oikean rinnan kohdalla oli käden mentävä pullistuma. Hannalla jakku ja mekko olivat suunnilleen ok (jotain pientä), mutta housuja piti kaventaa ja taskuja pienentää (sisätaskut olivat vähän turhan pitkät, silleen polviin asti). Mira ei päässyt ekalle sovituskerralle mukaan kun sairasti kotona. Toisella sovituskerralle Mirakin lähti kuumeisena mukaan, jotta saisi paitansa kokeilla ja ostaa. Kuinka ollakkaan ei Miran paitaa löytynyt ollenkaan, oli ilmeisesti tehtaalle jäännyt. Eivät tainneet anteeksikkaan pyydellä. Tanun takki muuten parempi, mutta rinnan kohdalla oleva pullistuma oli ihan saman näköinen kuin ennenkin, ja nappirivit hihoissa yhä vinossa. Itse totesin pukuni olevan muuten hyvä, mutta totesin ettei yksi halkio takissa ole yksinkertaisesti hyvä idea. Halkioita pitäisi olla kaksi tai ei yhtään. Pyysin sitten ompelemaan yhden halkion takistani kiinni, parempi niin kuin naurava halkio. Neljännen sovituskerran sovimme samalle illalle, tulisimme Tanun kanssa sovittamaan ja hakemaan tuotteet, samalla kun Hanna ja Mira olisivat balettia katsomassa.
Olimme jo valmistautuneet jättämään Tanun puvun ostamatta, kun emme uskoneet heidän osaavan korjata rintapullistumaa, mutta yllätykseksemme olivat sen saaneet suunnilleen korjattua! Miran paitakin oli ilmestynyt tehtaalta liikkeeseen, ja Tanu päätti ostaa sen kuiteskin, vaikkei Mira ollut saanut sovittaa sitä kertaakaan. Sekin onneksi sopi suunnilleen Miralle. Eli loppu paremmin kuin luultin, mutta turhan paljon säätöä matkassa!

Tämän kokemuksen jälkeen kävimme Hannan kanssa tilaamassa Hannalle jakkutakin Silk Marketin räätäliltä, kun olimme melko varmoja etteivät he voi huonompaa työtä ja palvelua tarjota kuin Lisa Taylor, ja olimmekin ällikällä päähän lyötyjä kun palvelu oli ammattitaitoista, kangas vähintään samaa laatua (ellei parempaa), ja prosessi rullasi helpon tuntuisesti (kolmessa päivässä, eka mitat, seuraavana päivänä sovitus, kolmantena päivänä siirsivät vain hieman nappeja mutta muuten takki ok, eli osto). Jälki takissa näyttäisi olevan huollitellumpaa kuin Lisan takeissa. Eli tulevaisuudessa jos haluan ostaa peruslaatua, enkä halua loistokankaita, niin tulen asioimaan tässä Silk Marketin räätälin luona (10min kävelymatka, Lisa Tayloriin n.30min kävely+metro). Ainii, ja hintavertailuna: Alkuhinta (tinkaamaton) Lisa Taylorilla pitkä Kashmirtakki 1200RMB, Silk Marketin räätäli 900RMB (laadukkaampi yksityisräätäli 1600RMB, kangas täällä luultavasti aitoa kashmiria).

Loppuyhteenveto Lisa Taylor Shopista menee negatiivisen puolelle:
- Kalliimpi kuin muut "samanlaatuiset" paikat (Silk Market tai Yaxiu Market)
- Myyjät eivät yhtään ammattitaitoisia, jokainen vaatekappala "is ok! is good!".
- Vinoja saumoja ja irrallisia langanpätkiä
- Napit(/nappirivit) vinossa
- Yleisesti työnjälki huolimattoman ja kiireisen näköistä ja tuntuista
Huom! nämä räätälikokemukset juuri ennen kiinalaista uutta vuotta ("Spring festival"), joka ilmeisesti laittaa kiirettä vaatetehtaisiin, mutta se ei ole mikään selitys tarjota surkeaa laatua!
& Tässä pari asiakasta (Hanna ja minä) jotka eivät enää tulevaisuudessa käytä Lisa Taylorin palvelui
ta.

ps. Jos haluaa aitoa ja hyvälaatuista kangasta pitää mennä arvokkaampaan räätäliin, pukujen hinnat lähtisivät tällöin 2000RMB ylöspäin (italialaista kangasta).

Viikonloppureissu & sairastelua

Viime viikonloppu meni kylmänsavuisessa Xi'anissa. Lentokoneella perjantai-aamusta sinne ja junalla su-ma välisenä yönä, maanantai-aamuksi, takaisin. Matkaseurueen kokoonpano oli Tanu, Mira, Hanna ja minä + muutama miljoonaa kiinalaista.
Lennot maksoivat 350RMB ja juna 400RMB (lentolippujen kanssa kävi tuuri, normihinta ~800RMB). Majoitus 128RMB 2hlö huone per yö (eli 128RMB kahdelta yöltä per henki). Yhteensä siis pyöreät 900RMB matkat ja majoitus. Tai oikeasti tuohon päälle pitää vielä heittää matkakustannuksina Xi'an -> Han Yang Ling museo taksimatka (90RMB) & Xi'anin esikaupunkialue -> Xi'anin keskusta taksimaksu (80RMB). Meneehän se sitten yli tonnin (~120eur).

Aikainen aamuherätys ja lento Xi'aniin sujuivat perjantai-aamusta kivuttomasti, ja löysimmekin itsemme Xi'anin lentokentältä jo ennen aamukymmentä. Lentokentällä vähän pällisteltiin ja ihmeteltiin saisiko jostain karttaa, kunnes huomasimme tiskin jonka päällä mainostettiin junalippuja. Tältä tiskiltä saimme suoraan ostettua junaliput sunnuntai-illan junaan ja tyytyväisyyttämme vielä lisäsi se, että saimme kokonaisen hytin itsellemme (soft-sleeper nukkumahytit ovat nelipaikkaisia). Tai näin siis luulimme, mutta eihän myyjä kehdannut tietenkään sanoa että yksi lipuistamme oli viereiseen hyttiin, oltaisiinhan vielä pahoitettu mielemme (ja mikä oikeus hänellä on pahoittaa meidän mieltämme, oltiinhan me onnellisempia kun luultiin saavamme liput samasta hytistä!). Sama luukku alkoi kauppaamaan junalippujen jälkeen autoa, kuskeineen, käyttöömme. Hieno luksusauto Han Yang Ling -museolle (linkki ei vie museon virallisille sivuille, mutta jotain tietoa paikasta) ja sieltä hotellillemme olisi maksanut 300RMB, keskiluokan autosta olisivat veloittaneet vain 200RMB. Yllättävän halpaa, halvempaa autoa tosin olisimme saaneet odotella kiinalaiset 40min (eli ei mitään hajua kuinka kauan olisi mennyt). Kollektiivinen seurueemme nosti kuitenkin matkakokemusten keräämisen etusijalle ja päätimme hypätä taksilla Han Yang Ling -museolle, josta toivoimme löytävämme kansantaruissa mainitun bussin Xi'aniin.

Han Yang Ling museo koostuu perusmuseosta, jossa näytillä haudoista löydettyjä esineitä, ja maanalaisesta museosta, jossa pääsee kävelemään avattujen hautojen päällä, ja lasilattian läpi esille kaivettuja esineitä ja hautoja katsellen. Museo pitää sisällään löytöjä keisari Liu Qin ja keisari Xiaojingin puolison mausoleumeista & näiden mausoleumien ympärille haudatuista haudoista (ja esineistä joita löydetty). Toisin kuin tunnetumman Terracotta sotilas -haudan löydöissä, Han Yang Lingin terracottapatsaat pitävät sisällään varsin laajan kirjon sen aikaista elämään.

Taksi lentoasemalta museolle olisi maksanut pimeällä taksilla vaivaiset 200rämpylää (jep, saman hinnan jolla olisimme saaneet oman auton käyttöömme!) ja "viralllinenkin" taksi mittareineen tuli lopulta maksamaan 90CNY(/RMB/Rämpylää/Juania/Khuita). Taksimatkan aikana ihmettelimme vinhaa vauhtia pyörivää mittaria, ja Tanu/Mira huomasikin taksin sivussa tarran jossa oli 2.50, eli ilmeisesti 2.5 juania per km. Yleensä sama taksa on 1.2 tai 1.5. Kiskurihinnan lisäksi kuski osoittautui niin auttavaisesti että vakuutteli meille ettei museolta mitään busseja mihinkään mene, mutta että hän voi odotella auttavaisesti meitä museon luona. Lippuluukulle kysymään, ja kuinka ollakkaan saatiin vastaus että bussi Xi'aniin menee joka tasatunti. Kuskille rahat muttei kiitoksia (kuski tuntui sadattelevan jotain paikan työntekijälle tämän jälkeen). Tämän jälkeen jokatuntinen bussikin vaihtui joka toistuntiseksi, eli varsin kirjavaa informaatiota tuntuu tässä maassa saavan. Se on opittu että täällä pitää asioita kysellä ja varmistella monelta taholta. Kukaan ei voi myöntää tietämättömyyttään, vaan vastaavat mielummin ihan päättömyyksiä kuin myöntävät etteivät tiedä.

Odottelimme sitten klo14 bussia (kun klo13 bussia ei kuulunutkaan), kun kävelykierroksella meitä vastaan tuli bussi jonka lipunmyyjä nyökytteli kun yritin kysellä meneekö Xi'aniin (Qu Xi'an). Tämän rämän pikkubussin kyydissä saimmekin kunnon sightseeing kierroksen (mm. ydinvoimalaa nähtiin vierestä) ja päädyimme lopulta Xi'anin esikaupunkialueelle, josta Xi'anin keskustaan oli viellä 20-30km. Halusimme jo kovasti päästä hotellillemme, ja menimmekin suoraan kyseleen takseja. Eka taksi olisi veloittanut huikeat 100RMB matkasta ja hyppäsimmekin nopeasti ulos autosta. Hinta motivoi meitä sen verran, että menimme tiedusteleen viereisen rautatieaseman infopisteestä busseja Xi'aniin. Olin ymmärtävinäni englantia taitamattomalta oppaalta sen verran että Bussi nro1 menisi Xi'aniin, mutta ennen kuin ehdimme mennä näyttelemään Xi'anin karttaa bussikuskille jouduimme toisen taksikuskin saaliiksi. Ensin kuski vakuutteli käyttävänsä mittaria, mutta heti kun istahdimme autoon, ei mittarin käyttö sopinutkaan! Tässä vaiheessa päätin turvautua kiinalaisen työkaverini tulkkausapuun ja soitin Xiangpulle. Hän neuvotteli hetken kuskin kanssa ja kertoi tehneensä diilin kuskin kanssa että maksaisimme kuskille 80RMB, johon sisältyy tietullit. Ei paljoa halvempi kuin eka taksi, mutta olimme tässä vaiheessa niin väsyneitä taisteluun että otimme diilin vastaan. Kunhan vain pääsisimme hotellillemme! Kuski tiputtkin meidät sitten Drum towerin kupeeseen, josta google mapsista tulostetun kartan avulla suuntasimme hotellia etsimään, joka onneksi löytyikin kohtuullisen nopeasti (vaikka vähän hermoja kiristelikin epävarmuus & tulostekartan tarkkuus).

Hotellissa meitä odotti kaksi englantia osaamatonta työntekijää, ja muuten homma olisikin mennyt rutiinilla, mutta kun halusivat maksun etukäteen, nousi vähän kylmää hikeä selkään ja tuli halu nähdä tuote mistä olisimme jo etukäteen maksamassa. Vähäisellä kiinallani osasin jopa sanoa "nähdä", niin tajusivat että haluaisimme nähdä huoneet, jotka osoittautuivatkin yllättävän hyvän näköisiksi (ja lämpöisiksi!!). Maksu, kuitti, ja huoneisiin. Kylläpä se aina helpottaakin oloa reissussa kun seuraavan yön majapaikka varmistuu! Helpotuksen huokauksen jälkeen pystyimmekin aloittamaan Xi'anin tutkimisen...






Xi'an opetti uuden suhtautumisen Pekingin ilmanalaan, Pekingissähän onkin raikas ilma! Ilmeisesti kesällä Xi'anin ilmanlaatu on parempi, mutta näin talvisaikaa lämmitykseen käytettävä hiilenpoltto savustaa ilman tehokkaasti. Jokaisena kolmena päivänä tunsimme ja haistoimme jokaisen hengenvedon, oli helpotus palata Pekingiin. Täällä saastepienhiukkasia ei sentään tiedosta(jee!). Muuten Xi'an oli vanhoine kaupunkeinene, Pagoidoineen, muureineen, hautamomuineen, terracottineen, muslimeineen, katuineen ja kaikkineen varsin mukava paikka. Saasteen lisäksi toiseksi negatiiviseksi valtiaaksi nousi paikallinen liikennekulttuuri. Pekingissä liikenne on ruuhka-aikaan melkoista kaaosta, mutta Xi'ani porhaltaa ohi vauhdilla, siellä liikenne tuntui olevan jatkuvassa kaaostilassa. Taksimatkasta maksoi kokemuksena enemmän kuin liikkumisesta, eipähän tarvitse mennä huvipuistoon!

Paluujunamatkalla tutustuimme millaisia ruuhkia rautatieasemalla näin uutta vuotta edeltäen on & millainen T-junan "soft sleeper" hytti on. Takaisin Pekingissä saimme kokemuksen kuinka täyteen metrot voivat tulla, kun ihmisiä työnnettiin metroihin. Mahduimme änkeytymään kolmanteen tulleeseen metroon ja pääsimme päättämään matkamme lämpöiseen sijaiskotiin.


Yllä Tanu, Mira ja Hanna ihmettelemässä Xi'anista löytyvää jättiläisvillihanhen Pagodaa, tai yhtä sieltä löytyvää buddha-patsasta. (Giant Wild Goose Pagoda)

Wushua teatterissa ja nettisurffailuyritystä

Teatterilippujen ostamista:
Lippuluukulta 180 juanista ylöspäin. Mutta jos ostaa välittäjän kautta voi saada puolellakin hintaa.
Homma menee niin että sovitaan välittäjän kanssa lippujen ostosta, jolloin välittäjä tavataan ennen esityksen alkua lippuluukkujen luonna. Tämän jälkeen välittäjä menee lippuluukulle ja ostaa liput, jolta taas ostetaan liput itsellemme.
Pekingissä on paljon tällaisia yksilöoppaita/välittäjiä joilla on sopimuksia eri paikkoihin ja saavat ostaa lippuja halvalla...

Tulikohan törmättyä nyt ensi kertaa Kiinan sensuuriin, kun ei päästäkkään täältä Hannan kans Milajan blogeihin käsikis:( http://milaja.wordpress.com/ kokeiltu kotoa ja töistä, useammaltakin koneelta, ja tulee vain "Network Error (tcp_error) ". Kännykällä kyllä pääsee, eli sivut näytti olevan pystyssä.
Mitäköhän pelottavaa ootkaan Milaja kirjoitellut! :) (saa nähdä joutuuko tämäkin blogi vielä kiellettyjen sivujen listalle)

Ja Onnea Milaja sulle, pienokaiselle, ja koko perheelle! Ylimukavia hetkiä pienokaisen kanssa! Kuulin mukavan uutisen Hannalta eilen:)

Kiinan toimiva junailu & ekologinen kenkä

Junalla liikkumista ei ole tehty järin helpoksi täällä Kiinan maassa, etenkään jos meinaa reissata tammikuun aikana. Kevätjuhlien lähestyessä (tarkemmin 2 viikkoa ennen ja jälkeen kiinalaisen uuden vuoden) koko kiina päättää lähteä junailemaan kohti sukuhäppeninkejä. Rautatieasemat ovat tupaten täynnä mustapäitä, ja jos tällaiseen aikaan haluaa ostaa lipun, pitää varautua jonottamaan vähintään puoli vuorokautta.
Luin lehdestä jutun, jossa joku kiinalainen oli saanut itselleen junaliput taktiikalla jossa vuorotteli jonossa veljensä kanssa ja vaimo yritti kotoa käsin päästä puhelimella läpi lipunmyyntiin. Reilun puolen vuorokauden jonotuksen jälkeen olivat saaneet vihdoin ostettua liput tiskiltä käsin. Ja työkaverilta taas kuulin että hän osti jo viisivuotta sitten lentoliput useammalla kevät juhlalle.
Lisämausteena junasoppaan Kiinan VR ei ole siirtynyt tietenkään nettiaikakauteen, eikä lipputietoja ole siis missään keskitetyssä tietokannassa netin kautta saatavilla. Näin eri matkatoimistoilla voi olla eri tiedot, ja jostain matkatoimistosta myydään EOta kun toisesta liput voikin saada.
Junalippuja ei siis pysty tietenkään ostamaan netinkään kautta (pari lipunvarauspalvelua löytyy, jotka toimivat sähköpostilomakkeen avulla. Mutta tietty epävarmuus näissä on, ja liput pitää varata n. 2vko etukäteen.).

Tosiaan, vielä sellainen että liput voi ostaa pelkästään lähtökaupungista ulospäin, jos lähdet Pekingistä, ostat liput Pekingistä kohteeseesi. Paluulippu pitää taas ostaa sieltä asemalta mistä olet palaamassa. Menopaluu Beijing->Xi'an->Beijing ei siis onnistu. (vaan ostat ensin menon Xi'aniin ja sitten Xi'anissa ostat paluun Pekingiin)

Kiinan rautateiden yksinkertaisuudesta innostuneina sitten päädyimme ostamaan lentoliput perjantaiaamuksi Xi'aniin, klo 08 lähtö. Työkaveri huomasi perjantaiaamun lennon olevan erittäin halpa, joten päädyttiin sellaiseen ratkaisuun. Mielummin oltaisiin silti junalla reissattu, mutta se kun ei tuntunut onnistuvan millään (käytiin Traders Hotellin matka-agentin juttusilla kyselemässä junameiningistä, mutta ei niin ei). Reissaamme siis neljästään; Tanu, Mira, Minä ja Hanna.

Eli pitää taas maksaa omatunto puhtaaksi hiilidioksidipäästöistä...
Lentolippujen hinta oli kyllä ihan käsittämättömän halpa, 42e/hlö. Jos lentämistä oikeasti haluttaisiin vähentää päättäjätasolla pakotettaisiin lentojen hinnat kymmenkertaisiksi, yksilötasolta kun muutos ei tunnu lähtevän liikkeelle.
Vaikka itsekkin kokeilee jatkuvasti vähentää omaa ekologista jalanjälkeään niin kuitenkin hairahtuu liian usein lentämään. Jos hinnat olisivat kovemmat olisi paljon helpompi skipata lentomahdollisuus.
Ja sitten kun suurin osa ihmisistä ei anna ajatustakaan kulutukselleen ja jättämälleen ekologiselle jalanjäljelleen... Voi voi luonto ja planeettaparkaa :(
Jos lentojen hinnat olisivat esim. 10x niin varmasti vähenisi lentäminen.


Totuushan on se, että Suomi ja suomalaiset eivät voi kuin tuntea häpeää kulutukseltaan. Suomalaiset viihtyvät hyvin kärjessä ekologisen kengännumeronsa kanssa.
Pelottaa ajatella mitä meidän pikkuplaneetan ilmakehälle tapahtuu kun, tasa-arvon nimissä, Kiina ja kiinalaiset ottavat mallia lännestä... mikä tulee tapahtumaan nopeasti, ja varmasti viuhahtavat kengänkoollaan nopeasti ohitse meistä länkkäreistä. Täällä kun tunnetusti ei luontoa hirveästi säästellä.
(Täällä on monia pykäliä ja sääntöjä luonnon ja veden suojelemiseksi, mutta kun niitä ei kukaan valvo, ei niitä kukaan noudatakkaan. Ja hallituksen yrityksiähän nämä rajoitukset ei tietenkään koske...)

Pientä numeroiden pyörittelyä ekologisesta jalanjäljestä
Suomessa 5.3 Miljoonaa asukasta.
Kiinassa 1314 Miljoonaa asukasta.

Suomen ekologinen jalanjälki per asukas = 7,6 Hehtaaria (2003)
Kiinan ekologinen jalanjälki per asukas = 1,6 Hehtaaria
Maailman keskiarvo = 2,2 Hehtaaria

Suomen ekologinen jalanjälki maana = 5,3M x 7,6 = 40,3M hehtaaria (=119% Suomen pinta-alasta. Paljon alaa ja vähän ihmisiä auttaa meitä tilastoissa, muuten menisi paljon enemmän yli.)
Kiinan ekologinen jalanjälki maana = 1314M x 1,6 = 2102,4M hehtaaria
(219% Kiinan pinta-alasta, eli Kiina kuluttaa biokapasiteettia yli 2x oman alansa verran.))
Maailman ekologinen jalanjälki = 6700M x 2,2 = 14740M hehtaaria (=29% maailman kokonaispinta-alasta & 99% maailman maapinta-alasta)

HYPOTEESI:
--> Mitä jos kiinalaisilla olisi edellytykset olla yhtä tuhlaavaisia kuin suomalaisten? -->
Kiinan ekologinen jalanjälki per asukas = 7,6
Kiinan asukasmäärä = 1314M asukasta
Kiinan ekologinen jalajälki maana = 1314M x 7,6 = 9986,4M Hehtaaria
(Kiinan koko pysyy valitettavasti samana, 960M hehtaaria, joka on 9,6% tarvittavasta)

Kämppä täynnä

Tanu ja Mira saapuivat hiukkasen savuiseen Beijingin ilmakehään viime perjantaina (2.1). Ehdimme Hannan kans lepäillä vuoden vaihtumisen väsymyksiä ja katsella Tiantanin puistoa (Temple of Heaven) vuoden ensimmäisenä päivänä. Taivaan Temppeli on sen verran hieno puisto, että listaisin sen yhdeksi Beijingkin "must see" -kohteeksi.

Perjantai-aamusta lentokentälle veljeä ja hänen puoliskoa vastaan, vaihteeksi Finnair myöhässä, mutta onneksi vain 20min. Sitten taksilla asunnolle, Tanun ja Miran rekisteröinti palveluasunnon (service apartments, mikä sitten onkaan suomeksi) asukkaaksi respassa. Kun tavarat oli ylhäällä ja tovi lepäilty aloitimme heidän Beijing tutustumisen kohtuullisen karun lounaspaikan kautta, ostoskeskuksen yläkerrassa.
Tällaisia ruokapaikkoja on monia täällä, ja periaate on seuraavanlainen: Ruoka-alueella on monia eri "ravintoloita" jotka tarjoavat annoksiaan, ovat sijoittaneet esimerkkiannokset etualalle riviin, tilaus tapahtuu osoittamalla haluamaansa ruokakippoa. Ruoka maksetaan muovikortilla johon ladataan rahaa ruoka-alueen sisääntulon luona olevalla tiskillä.

Perjantain kierros piti myös sisällään peruskiinalaiseen ruokamarkettiin, Wall Mart, tutustumisen (kala-altaat ankeriaineen ym.), jossa satuimme parahiksi paikalle ihmettelemään näytöstä kuinka elävä kilpikonna laitetaan lihoiksi (kilpi halki...). Loppupäivästä kävimme vielä Yaxio markettialueella ihmettelemässä markkinameininkiä, siihenkuuluvassa DVD-kaupassa, jossa englanninkieliset elokuvat oli piilotettu kellarivarastoon (lainsuojaton olo tuli siellä). Kiinalaiseen ruokaan tutustuimme kotikokkailulla.
Lauantaina oli tiedossa kielletty kaupunki oppaan turvin ja Hu Tong kierros ravintoloineen.


Ensi torstaina aie suunnatta yöjunalla Xi'an nimiseen kaupunkiin, Kiinan vanhaan pääkaupunkiin.