Viime viikon tapahtumia:
15.01 Käytiin Tianyi marketti/markkina -alueella. Kuin silkkimarketti, mutta paljon järkevämmät hinnat. Hinnoista pystyy vielä tinkimäänkin vähän, mutta tällöin tinkimisessä pysyy järki mukana (~20% tuntui saavan hinnasta pois). Lähtöhinnat eivät ole kymmenkertaisia ostohintaan nähden. Tianyi tuntui olevan paras paikka hankkia kaikkia pientä tavaraa, mutta miesten vaateosasto keskittyi lähinnä pukupuoleen, eikä perusvaatteita siellä tuntunut hirveästi olevan, naisten vaatteita kyllä paremmin. Hanna ostikin sieltä jotain vaatepuolta. Tianyista näytti löytyvän kaikenmaailman työkaluja ja pikkutilpehööriä riitti! (hiusrenksut sain sieltä vihdoin ostettua. 10kpl 2RMB:) Kaikille artikkeleille oli omat osastot: kengille, lasten vaatteille, naisten vaatteille, miesten vaatteille, työkaluille, hiustuotteille, uudenvuoden krääsälle, leluille,...
16.01 Yhtenä päivänä päätettiin metsästää ja löytää pääsy Pekingin maanalaiseen kaupunkiin, kaupunkiin jonka Mao rakennutti ydinsotapeloissaan ja suuruudenhulluudessaan 8m maan alle pienen kaupungin. Tarinan mukaan maan alta löytyy kahviloista aina leffateatteriin asti kaikki palvelut. Metromatkan, kylmässä kävelyn ja paikallisilta ohjeita kysellen löydettiin vihdoin reilun tunnin matkan jälkeen Damochang Hutongista oikea ovi. Ovi jonka vieressä luki "Beijing underground city", ja ovi josta pääsee laskeutumaan tähän ihmeelliseen maailmaan. Ovessa oli myös lappu:
Ainiin...ja tätä huimaa matkakohdetta mainostetaan myös ihan uudessa, Olympialaisia varten painetussa, turstioppaassa!
17.01 Viikko sitten lauantaina piipahdettiin Tanun kans Pekingin eläintarhassa, kun Tanu halus nähdä pandaelämää vielä ennen kotiinpaluuta. Vähän kiirus meinas tulla, mutta ehdittiin sentäs rauhassa katselemaan Pandojen rentoa meininkiä. Muut elukat jouduttiinkin vilkuilemaan puolijuoksua, kun paikka sulki ovensa viideltä ja itse olimme paikalla neljältä. Tarha pitää sisällää monenlaista otusta; norsuja, virtahepoja, kirahveja, sarvikuonoja, monenlaisia apinaeläimiä,... Tuli vain ärsytys ja ikävä olo nähdä kuinka pienissä häkeissä isot eläimet joutuvat talven viettämään. Supikoiriakin/sen näköisiä oli toistakymmentä pienessä aitauksessa.
Kuten aina, pandat olivat söpöjä, mutta tuli vähän surullinen olo kun joutui katsomaan kuinka kolme pandaa joutuivat elämään kohtuullisen pienissä ja hämärissä häkeissä:( Chengdulaisten pandojen elämä näytti paljon mukavemmalta!17.01 Ja kun päivä oli Tanun ja Miran täälläolon viimeinen, menimme illasta käväisemään viereisessä baarissa nauttimassa virvokkeita. China Bar sijaitsee viereisen pilvenpiirtäjän 65 kerroksessa, joten näkymät olivat kivoja! :)
20.01 Työmatkalla kävi niin iloisesti, että Nokian bussi päätti hyytyä kesken matkan. Aikamme ihmeteltiin. Taakse kasvoi autojonoa. Kohta huomasimme armeijakavereitten olevan työntämäsäs bussiamme, jippii! Näinhän tää etenee! Mutta työnsivätkin vain bussia sen verran sivuun jotta pääsivät itse ohi. Tämän jälkeen seurasimme mallia ja kävimme työntämässä bussin paremmin tiensivuun, jotta muu liikenne pääsee ohitse.
Aikamme taas oottelimme ja arvuuttelimme milloin toinen bussi tulisi meitä hakemaan, osa porukasta suunnitteli jo patikointia taksia etsimään, sillä välin kun kuski ronklasi moottoria. Yllätyksemme olikin suuri kun kuski saikin oikeasti auton taas henkiin! (kyllä kuski näyttikin tyytyväiseltä, pääsi pätemään koko bussilastilliselle:)
Räätälikokemuksia:
Teetin ensimäisen pukuni (Tummansinisen) Lisa Taylorilla, maksoi enemmän kuin muualla (Taisin maksaa 1000RMB, kun muualta saisi ~750RMB), mutta olin valmis maksamaan kun ajattelin saavani parempaa laatua. Puvun laatu oli kyllä ihan ok, muttei mitään loisteliasta. Muun muassa napin lävet puuttuivat hihoista ja napit oli ommeltu suoraan kiinni. Tämä ei minua haitannu, koska hihat ovat minusta noin siistimmät, enkä alkanut vaatimaan niitten tekoa. Kangas ei ole mitään parasta mahdollista. Puku on tehny varsin nopeasti, ompeleet eivät huippuluokkaa, palvelu aika ammattitaidotonta (ihan sama kuinka lakanana puku roikkuu päällä, työntekijän kommentti on aina sama "I think it looks good". Ei mitään oma-aloitteisuutta kokeiluvaiheessa, tyyliin "This should be tightened a little bit, and this should...". Eka puku oli kuitenkin ihan perus ok laatua, enkä ajatellut muualtakaan saavan parempaa halpahinnalla. Pekingistä löytyy kyllä selvästi parempia ja arvokkaampia paikkoja, mutta itselle riittää "Perus ok" -laatu, kun en työkseni pukua päällä pidä.
Olin siis ekan puvun jälkeen ihan tyytyväinen Lisa Tayloriin, vielä kun Santeri olis teettänyt siellä yhden takin joka oli osoittautunut ihan hyväksi. Liikkeessä on lisäksi kankaita näkyvillä ihan hyvin, joten siellä voi hyvin katsella ja miettiä millaista haluaa (Laadukkaita kankaita ei tosin tarjolla, kaikki kankaat perustavaraa. Silkki ei varmasti täyttä silkkiä ja kashmir ei varmasti täyttä kashmiria, en ainakaan usko).
Kun Tanu ja Mira tuli vieraaksi tänne, menimme koko poppoolla (Hanna mukana kans) Lisa Taylorille. Pyörimme sellaisen kaksi tuntia liikkeessä kankaita ja malleja harkiten, ja tilasimme Tanun kanssa puvut (Tanulle tumman sininen ja mulle ruskea), Tanu tilasi kauluspaidan sekä Hanna tilasi "silkkisen" jakkutakin, "silkkisen" mekon, kahdet housut ja kauluspaidan. Mira tilasi lisäksi yhden kauluspaidan. Sovimme sovitusajaksi seuraavan viikon tiistain.
Sitten tiistaina menimme sovittamaan. Housut olivat molemmilla, Tanulla ja mulla, ok. Niihin ei tarvinut koskea. Multa takkia piti vähän leventää rinnan kohdalta ja takana oleva leikkaus oli jotenkin typerän näköinen (aukesi ulospäin) joten pyysin siihen vähän korjausta, mutta mun puvussa ei mitään suuria ongelmia. Tanun puvussa oli aika paljonkin korjattavaa, takaa oikean puolen hartian kohdalta piti kiristää typerä pussi pois, hihojen suita vähän kiristää, hihojen napit oikaista (taas ommeltu suoraan kiinni, ei napin läviä, en muistanut tätä kohtaa tuolloin, muuten olisin käskenyt ne tekemään omaan pukuuni) ja pahimpana oli oikean puolen eturintamuksen pullistelu. Oikean rinnan kohdalla oli käden mentävä pullistuma. Hannalla jakku ja mekko olivat suunnilleen ok (jotain pientä), mutta housuja piti kaventaa ja taskuja pienentää (sisätaskut olivat vähän turhan pitkät, silleen polviin asti). Mira ei päässyt ekalle sovituskerralle mukaan kun sairasti kotona. Toisella sovituskerralle Mirakin lähti kuumeisena mukaan, jotta saisi paitansa kokeilla ja ostaa. Kuinka ollakkaan ei Miran paitaa löytynyt ollenkaan, oli ilmeisesti tehtaalle jäännyt. Eivät tainneet anteeksikkaan pyydellä. Tanun takki muuten parempi, mutta rinnan kohdalla oleva pullistuma oli ihan saman näköinen kuin ennenkin, ja nappirivit hihoissa yhä vinossa. Itse totesin pukuni olevan muuten hyvä, mutta totesin ettei yksi halkio takissa ole yksinkertaisesti hyvä idea. Halkioita pitäisi olla kaksi tai ei yhtään. Pyysin sitten ompelemaan yhden halkion takistani kiinni, parempi niin kuin naurava halkio. Neljännen sovituskerran sovimme samalle illalle, tulisimme Tanun kanssa sovittamaan ja hakemaan tuotteet, samalla kun Hanna ja Mira olisivat balettia katsomassa.
Olimme jo valmistautuneet jättämään Tanun puvun ostamatta, kun emme uskoneet heidän osaavan korjata rintapullistumaa, mutta yllätykseksemme olivat sen saaneet suunnilleen korjattua! Miran paitakin oli ilmestynyt tehtaalta liikkeeseen, ja Tanu päätti ostaa sen kuiteskin, vaikkei Mira ollut saanut sovittaa sitä kertaakaan. Sekin onneksi sopi suunnilleen Miralle. Eli loppu paremmin kuin luultin, mutta turhan paljon säätöä matkassa!
Tämän kokemuksen jälkeen kävimme Hannan kanssa tilaamassa Hannalle jakkutakin Silk Marketin räätäliltä, kun olimme melko varmoja etteivät he voi huonompaa työtä ja palvelua tarjota kuin Lisa Taylor, ja olimmekin ällikällä päähän lyötyjä kun palvelu oli ammattitaitoista, kangas vähintään samaa laatua (ellei parempaa), ja prosessi rullasi helpon tuntuisesti (kolmessa päivässä, eka mitat, seuraavana päivänä sovitus, kolmantena päivänä siirsivät vain hieman nappeja mutta muuten takki ok, eli osto). Jälki takissa näyttäisi olevan huollitellumpaa kuin Lisan takeissa. Eli tulevaisuudessa jos haluan ostaa peruslaatua, enkä halua loistokankaita, niin tulen asioimaan tässä Silk Marketin räätälin luona (10min kävelymatka, Lisa Tayloriin n.30min kävely+metro). Ainii, ja hintavertailuna: Alkuhinta (tinkaamaton) Lisa Taylorilla pitkä Kashmirtakki 1200RMB, Silk Marketin räätäli 900RMB (laadukkaampi yksityisräätäli 1600RMB, kangas täällä luultavasti aitoa kashmiria).
Loppuyhteenveto Lisa Taylor Shopista menee negatiivisen puolelle:
- Kalliimpi kuin muut "samanlaatuiset" paikat (Silk Market tai Yaxiu Market)
- Myyjät eivät yhtään ammattitaitoisia, jokainen vaatekappala "is ok! is good!".
- Vinoja saumoja ja irrallisia langanpätkiä
- Napit(/nappirivit) vinossa
- Yleisesti työnjälki huolimattoman ja kiireisen näköistä ja tuntuista
Huom! nämä räätälikokemukset juuri ennen kiinalaista uutta vuotta ("Spring festival"), joka ilmeisesti laittaa kiirettä vaatetehtaisiin, mutta se ei ole mikään selitys tarjota surkeaa laatua!
& Tässä pari asiakasta (Hanna ja minä) jotka eivät enää tulevaisuudessa käytä Lisa Taylorin palvelui
ta.
ps. Jos haluaa aitoa ja hyvälaatuista kangasta pitää mennä arvokkaampaan räätäliin, pukujen hinnat lähtisivät tällöin 2000RMB ylöspäin (italialaista kangasta).
No comments:
Post a Comment