Lao She & Uusi käynti Hou Haille

Sunnuntai 1.2.2009
Näin ensimäisen pitkähiuksisen kiinalaismiehen! Soitteli kitaraa Qianmenin luona olevassa alikulkutunnelissa, ja soitteli sen verran hyvin että halus pari juania heittää:)
Tämä & vielä kun löydettiin hieno alue Memory-baarineen, tälle viikolle onkin osunut omahenkisiä löytöjä:)

Muuten sunnuntaipäivä sujui minulta sohvan pohjalla sairastaessa. Flunssa on ottanut minut kunnolla otteeseensa. Mielessä oli kirkkaana pisteenä päästä seuraavana päivänä työpaikan lääkäriä näkemään ja saamaan jotain troppia oloa helpottamaan.
Sunnuntai-iltana suuntasimme kuitenkin Hannan kans ulos ja metroilimme itsemme Qianmenille ja kiinalaiseen tyyliin ylittelimme tiet ja kävelimme Lao She teehuoneelle (parisataa metriä Qianmen Southwest uloskäynniltä länteen). Aikaisemmin päivällä olimme käyneet syömässä Guomaon eteläpuolella olevalta Soho-alueelta löytyvässä kasvisravintolassa. Annokset osoittautuivat kohtuuedullisiksi, mutteivat mitenkään erikoisen mainioiksi. Ok, muttei niin erikoista että olisi mentävä uudelleen.

Lao She teehuoneella saimme pöytäpaikat varsin kiinalaisvaltaisesta pöytäseurueesta. 9-hengen pöytiä, joihin myydään yksittäispaikkoja. Olimme ostaneet pikkusen tavallista kalliimmat liput, kun halvimmasta luokasta ei olisi enää saannut kuin hajapaikkoja. Halvimmat olisivat maksaneet 180RMB, meidän paikat 220RMB, ja kalliimmat satasia enemmän. Paikkamme osoittautuivat onneksemme hyviksi, ja näimme esitykset hyvin.
Ilta koostui monista pikkuesityksistä, yhteensä 1h20min. Teeseremonioita (joiden näkemiseen olisi tarvinnut kylläkin kiikarit), tanssia, oopperaa, taikuria, akrobatiaa, kongfua ja kasvojenvaihtoa. Hauskoja pikkuesityksiä, mutteivat päässeet laadulla lähellekkään sitä, mitä varsinaiset ooppera, akrobatia tai kongfu esitykset ovat omissa teattereissaan. Kasvojenvaihtoshow oli taas hauskaa kateltavaa, vaikka aiemmin Beijing Night Showssa näkemämme esitys olikin paljon hienompi. (Beijing iltashown jälkeen minulla ei ollut hajuakaan miten esittäjä kasvoja vaihtoi, mutta Lao Shen esittäjä teki vaihdot niin, että vaihdot näki...kädellä veti, päällä heilautti, ei jäänyt epäselväksi mistä kasvolevy naaman eteen vilahti).

Niinhän se menee, että mitä enemmän jotain näet, sitä kriittisempi olet. Olen nyt nähnyt useampia esityksiä täällä, että alan jo vertailemaan esityksiä toisiinsa. Enää en koe ensinäkemisen riemua, vaan heti tiedostomattani mietin "toi temppu tehtiin siellä toisessa teatterissa hienommin". Sääli:(

Hienointa Lao Shessä olivat puitteet, todella hienon näköistä, moderni versio entisaikaisesta teehuonemeiningistä!

Seuraavana päivänä, maanantaina, minulla olikin taas tiedossa työpäivä, ja mielessä työpaikan lääkärille meno. Puolkymmenen bussil töihin, sähköpostien purkaminen lomaviikon jälkeen, ja lounaan jälkeen suoraan hakemaan lääkitystä vaivoihin. Muutama tunti töitä paiskoen ja 15:30 bussilla takas kotia. Tiedossa olikin tämän reissun viimeinen yhteisilta Hannan kanssa:(
Suuntasimme kulkumme pian Guomaon metroasemalle (A-sisäänmeno) ja linjalla 1 Jianguomen asemalle, jossa vaihto linjalle 2 ja sillä Guloudajie asemalle. Eli takaisin lauantain löytökohteeseen! Kävelimme Memory-kahvilan ohitse kun näimme varjon pyyhkäisevän edessämme vauhdilla sivuun. Vaistot toimivat ja jalat ottivat askeleita sivuun ennen kuin RÄJÄHTI! Vähän korvissa kyllä tuntui...
Vaikka vuosi vaihtui jo, on Peking vieläkin sissi-iskujen kohteena, tämän tästä kuulee jonkun räjähdyksen jossakin.
Katua kävelessämme näimme monennäköisiä mielenkiintoisia pikkuravintoloita, jotka olivat ikäväksemme vain ihan täyden näköisiä ja menimme lopulta syömään yhteen isompaan siistin näköiseen ravintolaan. Paikka oli periaatteessa siisti, mutta tyypilliseen kiinalaistapaan yksi iso huone joka kaikui syöjien metelistä. Olimme itse paikalla vähän kuuden jälkeen, ja paikka oli tupaten täynnä ihmisiä. Seitsemän maissa huomasimme paikan todella tyhjäksi. Sama huomattu ennenkin, kiinalaiset syövät kohtalaisen aikaiseen illallisensa, seitsemän jälkeen ravintoloissa on hyvin tilaa.


Illallisen jälkeen kävelimme Qian Hai järven/lammen rannalle katselemaan elämää ja totesimme taas alueen olevan meitä miellyttävää. Järven rannalla menimme jo lauantaina huomaamaamme Jazz baariin, joka sijaitse toisessa kerroksessa ja näytti tarjoavan hyvän näköalan järvelle. Kohta olimmekin baarin ainoat asiakkaat (ennen meitä ei asiakkaita ollut), ja paikka olikin hieno. Tunnelmaltaan juuri meille sopiva, jazz musiikki soi ja kynttilät loivat hämärää valoaan.
Juomien hinnat olivat paikallisittain kalliit, mutta paikka itsessään oli niin hieno, kynttilänvaloineen ja näkymineen järvelle, että mieluusti osti juoman ja nautti olemisesta.

Siinä istuskellessamme näimme myös ensimäistä kertaa paperilyhdyn lentämässä järven päällä. Mystisen näköistä, punainen lyhty kynttilöineen liisi rauhallisesti jään päällä pikkuhiljaa nousten kohti mustaa taivasta, valopilkun muuttuessa yhä pienemmäksi, kohta näyttäen pieneltä tähdeltä taivaalla (tai lentokoneelta, mutta sanotaan tähdeltä koska se kuullostaa paljon tunnelmallisemmalta, jookos;).


Tuo maanantai-iltana, nyt torstai-ilta. Tiistai-aamuna kävin saattamassa Hannan lentokentälle kun hän läks takas suomeen:( Ti, ke ja tämä päivä kotitöissä kun olo niin huono ettei työpaikalle ole ollut asiaa. Huomenna tarkoitus mennä näyttäytymään töissä.
Ilmat lämmenneet, 8C lämpöisiä päiviä.
1.5kk jäljellä täälläoloa!

& Ulkona räjähtelee! (taas ne sissit tekee iskujaan. Kuulemma sissi-iskut jatkuvat aina 9.2 asti, jolloin lamppujuhla ajaa sissit matkoihinsa.)