Jo ennen Kiinaan tuloa olin mielessäni haikaillut Kiinan vuorten valloitusta, tai ainakin niiltä alastuloa laudan kanssa. Suomessa surffaillessani olin hoksannut että ihan Beijingin lähimailtakin löytyy jo useita lasketteluakeskuksia. Etukäteen tiesi jo uumoilla ettei Beijingin lähiöistä kannata odottaa Alppien luokkaa tarjoavia paikkoja, vaan parempi on varautua kohtaamaan suomen vuorten kokoluokka. Mutta sehän ei kuitenkaan menoa saa haitata! Jos Alppikokemuksia kaipaa, niin Kiinan pohjoisosista, Harbinin lähistöltä, voisi Kiinan alppeja löytyäkkin, jos on valmis kestämään ~-15C pakkasia. Minä en ollut, joten valitsin Nan Shanin ja aurinkoisen nollakelin.
Nan Shan sai siis olla paikka esittelemään Kiinan parasta laskumeininkiä, ainakin kaikki paikalliset töissä kehuivat Nan Shanin taivaisiin Kiinan parhaana laskettelukeskuksena...no joo, olihan se. Tuli mieleen erehdyttävästi Joensuun läheinen Mustavaara.
Sunnuntai-aamusta hyppäsin sitten klo08:30 lähtevään Nan Shanin omaan sukkulabussiin ja kohti lumimaailmaa. Ja kuinka ollakkaan, keskeltä kuivaakin kuivempaa "erämaa-asutusta" ilmestyi kukkuloiden keskelle pieni valkoinen töyssy, Kiinan huikein ja mahtavin laskettelukeskus! :)
Faktaa Nan Shanin laskettelukeskuksesta:
- Toiminta on täysin tykkilumen varassa, koska Beijingin alueella ei talvisaikaan sada koskaan paljoa lunta, joinakin talvina ei lainkaan.
- Vesivarat ovat Beijingissä ja lähialueilla täysin loppu, ja tilannetta helpottamaan onkin rakennettu monenmoista ratkaisua. Vesiputkea etelä-Kiinasta ja Hebeistä ym. Hebei on Kiinan kuivimpia aluita, joissa asukkailla on pula juomavedestä. Mikä siis onkaan parempaa kuin pumpata se Pekingiin tai ampua se ilmaan laskettelurinteille! Yksi juttu Beijingin vesipolitiikasta
- Päivälippu varusteineen 380juania.
- Varusteet (lumilauta & kengät) ok, ei valittamista.
- Hissilippu vain näön vuoksi roikkuu takista, ei leimata missään.
- Aloittelijoita paljon, lautaparkissakin viitsii treenata kun ei ole pro-laskijoita täynnä
No jos unohdetaan hetkeksi reaalimaailman ongelmat, niin sunnuntain lautailupäivä oli kaikenkaikkiaan varsin mukava. Aurinko paistoi ja aamuinen kylmä viima taukosi päivemmällä, ja oli hauskaa vain olla ulkona pois Beijingin ilmanrikasteista ja vielä aurinkoisessa säässä. Bussin virallinen lähtöaika siis 8:30, mutta osoittikin kiinalaisittain yllättävää järkevyyttä kun lähtikin liikkeelle jo aikaisemmin heti bussin täytyttyä (paikalla oli useampi bussi, joista siis yllättävän järkevästi, näin kiinassa kun ollaan, täytettiin ensin yksi bussi & lähti matkaan heti täytyttyään). Matkaan meni aikaa sellaiset 50min mennessä, tunti tullessa, vauhdikkaasti uutta JinCheng pikatietä pitkin.
Paikan päältä löytyi sitten tosiaan sellainen Laajavuoren/Mustavaaran kokoinen laskettelukeskus, joka siis täysin tykkilumen varassa. Vanhoja tuolihissejä kolme, ja aloittelijarinteisiin kapulat. Aamusta jonot eivät kovin pahat, mutta nopeasti päivän edetessä päädyin majoittumaan lautaparkin luokse, sillä kun oma pikkuköysihissi, kun jonot päähisseillä muodostuivat vitseiksi.
Mutta näin lautailijalle paikka oli mitä mainioin, ok streetti pikku hyppyreineen ja halfpaippeineen tarjosi mitä mainioimman leikkikentän päiväksi:)
Eilen napsahti sit Noksulta monimieliset ehdotukset työntekijöilleen. Palkkapakettia vapaaehtoisesta irtisanoutumisesta, palkattomista vapaista sapatteineen, toivomukset lomarahojen pidosta lomana (ennenkin ollut mahdollista, mutta asian markkinointi on kyllä hyvä idea, ja tuo nopeasti hyvät säästöt), ym.
Pitääkin tarkkaan harkita mitä itse tulee tekemään... Niinsanottua valintojen aikaa!
Suomi lähestyy, 24 päivää! Alkaa alitajunta jo muovaamaan tietoisuutta takaisinpaluuseen.
Mutta tätä ennen vielä äiti tulee viikoksi vieraakseni, ensi sunnuntaina, ja olenkin ottanut ensi viikon lomaksi. Tuleekin ens viikon kuluessa varmasti hyvästeltyä moni paikka äitin kanssa Beijingiä kierrostellessa.
No comments:
Post a Comment